torstaina, joulukuuta 27, 2007

Rajoitetaan, helpotetaan: tehdään se kunnolla!

HS on tutkinut, että valtaosa pääkaupunkiseudun asukkaista haluaa rajoittaa yksityisautoilua kaupungin keskustassa. Hyvä, jos on samaa mieltä. Paha, jos eri mieltä.

Mutta pähkinä tässä jutussa on kuitenkin siinä, että päätökset siitä miten autoiluun alueella suhtaudutaan pitäisi tehdä kerralla ja kunnolla. Minusta vaihtoehtoja on tasan kaksi: lyödään koko Helsinginniemi autottamaksi alueeksi tai panostetaan parkkipaikkoihin ja liikennejärjestelyihin riittävästi. Kaikki muu on päättämättömyyttä ja sekoilua.

Joko tehdään yksityisautoihin nojaava järjestely tai nojaudutaan julkiseen liikenteeseen. Ei kun päätöksiä pöytään ja toteuttamaan. Välillä horjuminen tarkoittaa sitä, että riittävä määrä kaupungin päättäjiä haluaa miellyttää sekä autoheimoa, että bussiheimoa. Piste.

perjantaina, joulukuuta 21, 2007

S'oon jouluaika ny

Poistun kohtsillään jouluajan viettoon, joka kohdallani päättyy todennäköisesti loppiaiseen. Blogi päivittynee jonkun kerran, kai.

Ja jokainen viettäkään joulun juuri niin kuin haluaa. Ne jotka ovat kristillisessä uskossaan vahvoja, voivat rauhassa juhlia synttäreitä. Ne jotka uskovat Euroon Kaikkivaltiaaseen pitäkööt kulutusjuhlansa. Talvipäivän pakanallinen juhlahan tässä meillä on taustalla, jokainen vapautukoot arjen kahleista niissä merkeissä kuin haluaa.

Itse haluan viettää aikaa läheisten kanssa ja pitää kristillisen orjamoraalin kaukana. Jokaiselle mieleistä jouluaikaa!

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

Puolueellinen valitusvirsi

Historiallisen kovan sosialidemokraattien vaalitappion alla moni blogikikin nytkähti liikkeelle ja pohti puolueen tilaa ja kehityssuuntia. Hyvä niin, nähtäväksi jää mitä toteutuu ja miten. Harvinaisen vähän olen itse osallistunut, enkä osallistu nytkään – keskityn nalkuttamiseen.

Eniten tilaa blogossfäärissä sekä puolueen äänenkannattajassa ovat saaneet keskustelut ja mielipiteet järjestörakenteellisista kysymyksistä. Niissäkin on toki paljon kehitettävää, mutta niillä ei politiikan tai järjestäytyneen sosialidemokratian ongelmia ratkaista. Hyvä kuitenkin, että pohditaan.

Mutta kuitenkin, sillä onko puoluekokouskausi kaksi, kolme tai nelivuotinen ei ole mitään merkitystä sen kannalta, miten puoluetta voidaan kehittää tai miten se voi kerätä kannatusta vaaleissa. Kysymys puoluekokousedustajien määrästä on järjestödemokratian kannalta oleellinen, mutta sen vaikutus edellä mainittuihin asioihin ei ole kovin suuri sekään.

Vaatimukset puolueen puheenjohtajan valinnasta jäsenäänestyksellä juontavat juurensa juuri puoluekokousedustajien pienestä määrästä. Puheenjohtajaksi tulee valittua se, joka nauttii muutaman tärkeimmän piirijärjestön ja harmaan eminenssin tukea, ei välttämättä se, joka nauttii puolueen kannattajien enemmistön tukea. Järjestödemokratian nimissä: jäsenäänestykseen vaan. Puolueen kannatuksen ja kehityksen kannalta: melkein se ja sama.

Oleellista on se, että mikään puolueen järjestöllisistä rakenteista ei ole sellainen, että se estäisi järkevää ja eteenpäin vievää toimintaa, jos sellaiseen on halua ja tahtoa. Suurin ongelma onkin siis halun ja tahdon puuttumisessa. Miten sosialidemokraatit voisivat vakuuttaa passiiviset kansalaiset äänestämisen mielekkyydestä ylipäänsä, kun omakaan into, halu ja vakaumus eivät ole kovin korkealla tasolla?

Näiden tunnepuolen asioiden ontuminen taas johtuu ainakin merkittävältään osaltaan politiikanteon ontumisesta. Ei ole keskitytty tuottamaan omia ajatuksia ja ideoita, vaan kommentoimaan ympärillä tapahtuvaa ja reagoimaan (vrt. nykyinen oppositiopolitiikka). Liian usein hallitusvastuun aikana kuultiin näkemyksiä ”tälle politiikalle ei ole vaihtoehtoa”, ”tässä tilanteessa on pakko toimia näin” ja niin edelleen.

Puoluekokouspäätösten valtaenemmistöllä ei ole minkäänlaista merkitystä puolueen harjoittamalle politiikalle, mikä saattaa aiheuttaa jonkinlaista passiivisuutta. Päätökset ovat tyhjiä kirjaimia, käytännön politiikka muotoillaan jossain muualla. Vain tietyn tyyppisillä kannoilla – esim. nato-jäsenyys – on jonkinlaista ohjaavaa vaikutusta. Joko päätöksentekotapa tai niiden soveltaminen ovat vääriä.

Puolueen jäsenyydellä ei rivijäsenelle ole mitään muuta merkitystä, kuin henkilökohtainen tuen osoittaminen. Et saa sen enempää tietoa asioista, eikä sinulla käytännössä ole mahdollisuutta juuri enempää osallistua mihinkään yhteiskunnallisesti rakentavaan toimintaan. Miksi liittyä tai miksi aktivoitua toimimaan, jos siitä ei saa mitään irti? Pääsyy aktiivisuudelle onkin se, että tuntee henkilökohtaista kutsumusta erilaisiin julkisiin luottamustehtäviin.

Valta on luisunut käytännössä kokonaan puolueorganisaatiolta eduskuntaryhmälle – ja sielläkin hyvin pienen sisäpiirin käsiin. Mahdollisuus järjestössä toimimalla vaikuttaa asioihin on marginaalisen pieni, koska valta yksinkertaisesti on muualla. Samalla aktiivinen toiminta on valunut eduskuntaryhmän ympärille ja kansanedustajien tukiryhmiin. Politiikkaakin siis tehdään järjestöllisten kanavien ulkopuolella.

Politiikan muotoilun muuttuneet suhteet pitäisi tunnustaa ja määritellä toiminta sen mukaan. Tai ottaa asioista todella kiinni ja palauttaa sosialidemokraattisen politiikan muotoilu takaisin sosialidemokraattiselle puolueorgaanille. Jälkimmäinen taas vaatisi sellaista järjestöjohtoa, joka olisi asiasta kiinnostunut henkilökohtaisen vallan ja vaikuttamisen sijaan.

perjantaina, joulukuuta 14, 2007

Silence of the Blog

Hiljaista on pidellyt. Ajatuksia kyllä on, on ollut ja toivottavati tulee olemaan. Mutta niiden muotoutuminen teksteiksi tai sinnepäin, on ollut takkuista. Ei ole vaan tullut tartuttua toimeen. Mutta mitäs sitä harrastuksestaan stressiä ottamaan.

Nokian vesikriisi on ikävä tapaus, mutta toisaalta sen jälkihoito herättää tiettyjä kysymyksiä. Ihmisten tunteet ja niiden projisoituminen tiettyihin johtaviin henkilöihin, ovat ymmärrettäviä. Mutta onko tässä tilanteessa todellista vastuunkantoa erota tai erottaa joku, vaan alkaa laittamaan asioita kuntoon itse tai nykyisellä miehityksellä. Toisaalta tunteiden selvittämiseksi jonkun syyllisen vertauskuvallinen lahtaaminen voi olla paikallaan.

Joku hetki sitten tuli kirjoitettua suomalaisista luokista. Ajatus pyörii niissä edelleen, pitäisi kirjata oikeastaan tiettyjä ehtoja millä luokka-asema nykyisin määräytyy. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin joskus sata vuotta sitten, mutta totta kuitenkin. Täytyy antaa ajatuksen muhia.

Hallituksen ja opposition voisi taas haukkua ihan yhtäläisesti, mutta olen niin rakentavalla ja iloisella tuulella, että jääköön nyt. Turhaa leukojen tai tekstin louskutusta lienen syksyn mittaan harrastanut aivan tarpeeksi.

perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Yhden sortin instituutio

Ymmärrän että iltapäivätabloidit käyttävät paljon tilaa esitelläkseen Linnan juhlien pukuja ja mahdollisia sattumuksia. Mutta että sitä tekee myös valtamedia Hesari. Ei ymmärrä ei.

Pakko se on tunnustaa, Linnan itsenäisyyspäivän juhlat ovat ehkä vahvin suomalainen instituutio. Ainakin paljon vahvempi kuin tasavallan presidentti itse ja paljon, hyvin paljon, vahvempi kuin kansanedustuslaitos. Jälkimmäisen huomaa äkkiä verkkokeskusteluista tyyppiä "hittojako ne kansanedustajat pitää sinne joka vuosi kutsua".

Kai nyt kaikki saavat niitä juhlia katsoa ja ihmetellä, jos haluavat. Ei minulla sitä vastaan tietenkään mitään ole. Mutta pitää silti, ihmetellä miksi niin halutaan tehdä. Kai se haave oikein hienoihin juhliin pääsemisestä on sitten sillä kuuluisalla tavallisella ihmisellä niin vahva, että näyteikkunan kautta unelmaa on mukava elää.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Itsenäisyys

Tänään ja huomenna pitäisi kai toivotella hyvää itsenäisyyspäivää. Ja voihan niin toki tehdä, ihan samalla tavalla kuin toivottelee "hyvää huomenta" muina aamuina. Ei se sen kummempaa ole.

Ei, en halua pilkata sotaveteraaneja tai muita meille pyhiä ja kalliita asioita. En vain ole koskaan historian oikuista piirretyistä rajoista ja kansojen itsemääräämisoikeudesta jaksanut innostua. Tai valtioiden koossapysymisesta sen puoleen, itsenäistykööt kaikki ken haluavat, mutta mitä vähemmän rajoja niin yleisesti ottaen sen parempi.

Eivät suomalaisetkaan itsenäisyyspäivänä välttämättä varsinaisesti juhli sitä, että olemme itsenäisiä, vaan sitä, että Suomi on vähintäänkin kohtuullisen hyvä paikka olla ja elää. Suuri syyt tälle toki on se, että lunastimme itsenäisyytemme siltä valtiolta miltä julistimme. Tilanne saattaisi olla eri, jos Ruotsi ei koskaan olisi jättänyt osaa valtakunnastaan puolustamatta ja maantieteellinen alueemme päätynyt itäisempään valtapiiriin.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

perjantaina, marraskuuta 30, 2007

Luokkajako

Suomessakin on nyt julkaistu "luokkaretki" kirjallisuutta. Inhoan tätä luokkaretki termeilyä, se kuvaa vain entisestään sitä, kuinka sanaa/kategoriaa/termiä "luokka" yritetään pehmentää ja saada kuulostamaan jotenkin paremmalta.

Hyvä puoli on se, että yhteiskunnan jakautumisesta luokkiin, niiden välisistä eroista ja ristiriidoista - ja ennenkaikkea käynnissä olevasta näiden kärjistymisestä puhutaan.

Henkilökohtaisesti en oikein suostu ymmärtämään sellaisia, jotka väittävät, että Suomessa ei ole luokkia. Ei tarvitse tarkastella sitä, kuinka erilaisia asuinalueita luonnehditaan hyviksi/huonoiksi, mihin muutetaan tietyn tulotason vallitessa, minkälaiseen harrastustoimintaan ja elinympäristöön kussakin tilanteessa on varaa ja niin edelleen, kun nähdään, että Suomessa on hyvin eri tilanteissa olevia luokkia.

Ei kaikkien tarvitse olla pakotettuja samaan elämänmuottiin, mutta kaikilla pitäisi olla samankaltaiset mahdollisuudet rikkoa elämäpiirinsä ja luokkansa rajat. Jälkimmäinen on taas se asia, joka näyttää käyvän entistä vaikeammaksi työttömyyden ja huono-osaisuuden muuttuessa entistä enemmän perinnölliseksi, keskiluokankin entistä suljetummaksi yms.

Toivottavasti yhteiskuntatiede - ja myös politiikka - tarttuisivat kiinni. Luokkia meillä on, mutta luokkayhteiskuntaa emme tarvitse

torstaina, marraskuuta 29, 2007

Jos sulla on trauma, ni ei tartte mulle alkaa!

It's happening again... Mr. Katainen aka Jyrki boy on ottanut vuorostaan käteensä jo loville kuluneen kirveen, jossa lukee "ulkopolitiikka on tabu". Kirves heilahtaa Imagessa ja HS katsoo sen uutisoinnin arvoiseksi.

Niih... Olen tullut kyllä hyvin ymmärtäneeksi sen, että arvon kokoomuslaisilla on tässä asiassa joku trauma. Mutta hei ihan oikeesti, ei se ole muiden vika, jos oma osaaminen on jossain vaiheessa kovaa kyytiä lähentynyt nollaa eikä sanottavaa ole ollut. Nythän niitä suhteita on taas visiin luotu ja ollaan kovasti kavereita muiden osaajien kuten länsinaapurin johdon kanssa.

On jotenkin - tai edes jotenkin vaan käsittämättömän - vaikeaa ymmärtää, miksi muka ulkopolitiikasta ei saisi puhua tai olla erimielinen. Jos nyt asia vain sattuu olemaan niin, että jostain asiasta vallitsee enemmistö, ja jos sen kanssa on erimieltä, niin kai se enemmistö yrittää väittää, että olet väärässä. Olit sitä sitten tai ei.

Siis älkää enää avautuko tästä poliittisesta lapsuudentraumastanne, vaan pistäkää tekin niitä aitoja ulkopoliittisia avauksia kehiin. Jooko?

Tai sitten on olemassa kollektiivimuisti, joka demareilla ilmenee siten, että kaikki paha mitä Suomessa vieläkin on jäljellä on Kekkosen vika ja kokoomuslaisilla siten, että ulkopolitiikka on aina vaan tabu.

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Hyvää toivoen

SDP:n eduskuntaryhmän pitäisi tänään julkistaa vaihtoehtoiset budjettilinjauksensa. Sopii toivoa, että saadaan ensimmäinen hyvä oppositiopolitiikan avaus. Hyvää saa aina toivoa. Vähän pelottaa se, että puhutaan vaihtoehtoisista budjettilinjauksista, eikä esimerkiksi varjobudjetista.

Demareilla, niin eduskuntaryhmällä kuin puoluekoneistolla pitäisi olla aivan riittävästi muotoilla todellinen vaihtoehtobudjetti - vaaleanpunainen kirja kilpailemaan keltaisen kanssa. On laiskuuden ja saamattoman politiikan osoitusta, jos vaihtoehtomme kutistuu vain hieman eri painotuksilla menevien linjausten esittelyyn. Mutta tästähän me olemme tänään vielä viisaampia, toivottavasti myös hyvällä mielellä.

Valmistelu ei onneksi tapahdu niissä eduskuntaryhmän kokouksissa, joissa budjettilinjauksia aikanaan aletaan miettiä. Silloin esitellään melkoinen Toiveiden Tynnyri, esitellään kaikki ne kohteet joihin olisi kiva ja tärkeä saada lisää rahaa. Enkä usko minkään eduskuntaryhmän yleisen kokouksen siinä vaiheessa olevan yhtään sen parempi - tuskin kokoomuksenkaan ryhmä keskittyy esittelemään vain leikkauksia...

Hyvää toivoen, niin esitykseltä kuin sen muodoltakin.

perjantaina, marraskuuta 23, 2007

No more, please!

Erinomainen kommentti Hesarissa, "Tämä kuultiin jo" Eduskunta on sanonut kaikki tarvittavan Tehysekoilusta. Niin on toivottavasti tämä blogikin, vaikka itselleni sokeasti olenkin sitä mieltä, että eduskunnan keskustelusta poiketen postaukseni sisälsivät asiasta jotain uutta - vaikka postauksia paljon kertyikin.

Keskustelulle on nyt aikaa pistää piste. Ei enää idioottimaisia avauksia Vanhaselta, jossa haukutaan jo moneen kertaan haukutut työtaistelutoimet. Ei vielä idioottimaisempia vastauksia toveri puolusihteeriltä. Oppositio teki työmarkkinaselkkaukselle ihan yhtä paljon politiikkaa kuin hallituskin. Back off, both of you!

Voisi olla aika keskittyä taas politiikkaan ulkopuolisten tahojen toimien kommentoinnin sijaan. Tämä siis koskee eduskuntaa, ei minua :).

Blogi palanneen asiaan siinä vaiheessa, kun kunta-alan neuvottelujärjestelmää eli nk. pääsopimusta ruvetaan uusimaan - tai siinä vaiheessa, kun jälkimainingeissa tapahtuu jotain tarpeeksi mielenkiintoista.

Ai niin, se vielä, että Tehy voisi nyt yrittää todistaa muiden laskelmat palkankorotusten tasosta vääriksi, kun kerran näin väittävät. Ai eivät aio lähteä tällaisesta väittelemään? Kumma juttu.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007

Ilmoitus ovessa


Jätin oheisen ilmoituksen, kirjoitusvirheineen kaikkineen, työhuoneen oveen. Etteivät ihmettele, jos ei huomenna heti aamusta töissä näy.

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Mistähän nyt oikein sovittiin?

Menin eileen pikakommenteissani samaan retkuun kuin lähes koko eilisen illan myös muukin media. Eli esittelin Tehyn näkemystä heidän sovinnostaan kuntatyönantajan kanssa. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen käsitys asioista on "hivenen" eri.

Ehkä vaikein asia on tämä korotusten koskeminen vain Tehyn jäseniä. Siitä on muiden liittojen puheejohtajillakin hivenen ristiriitaisia näkemyksiä. Tämä on käytännössä täysin mahdotonta toteuttaa. Olen ihan varma, että käräjillä tavataan, jos tätä käytännössä yritetään toteuttaa. Allekirjoittanutkin on valmis asiasta esimerkiksi oikesasiamiehelle valittamaan. Tätä tietä ei saa missään nimessä avata.

Sitäpaitsi, eikö Tehy melskannut olevansa koulutettujen naisten asialla? Niin siis julkisuudessa, mutta käytännössä ylimpänä ohjenuorana oli järjestöpoliittinen taistelu, jolla haluttaisiin vain omille jäsenille etuja. Kokoomuslaisilla ay-johtajille ei todistettavasti ole yhtää solidaarisuutta painolastinaan.

Palkankorotukset ovat itseasiassa tuo työnantajan ilmoittama 15,7 – 17,7 %. Tehyn isommat luvut selittyvät sillä, että he ilmoittavat lukuun mukaan yleiskorotusten määrän vuosille 2010 ja 2011, jolloin voimassa on jo uusi kvtes. Aika turha kuvitella, että silloin ei tehtäisi kohdennettuja korotuksia muille kunta-aloille. Tehy ei saanut taisteltua käytännössä juuri ollenkaan rahaa toimillaan. Kvtesssin sopimuskaudella ero tehyn sovintoratkaisun hyväksi on vain 0,2%. Edit: Ero on siis 0,8%, tarkan eron syntymisen näkee täältä.

Periaatteellisesti merkittävin ero on se mistä sovittiin - ja tästä työnantaja ja Tehy ovat kovin erimieltä. Tehy kertoo tehneensä erillisen työ-ja virkaehtosopimuksen. Työnantaja kertoo tehneensä lisäpöytäkirjan kvtessiin. Mitä ilmeisintä on, että Tehy valehtelee tässä asiassa saadakseen - ja sai - sopimuksensa myytyä paremmin. Erillissopimus olisi paljon vahvempi asia kuin pöytäkirja. Eli Tehy yritttää käyttäytyä ikäänkuin olisi saanut aihion omasta sopimuksesta, vaikka siitä ei sovintoratkaisussa missään tapauksessa ole kysymys.

Tarvitaanko tässä vielä uusi sovintolautakunta, jotta päästään yhteisymmärrykseen siitä mitä sovittiin ? Tehy pelaa julkisuuspelinsä tarkkaan ja huolella vielä sovinnon jälkeen, pisteet siitä. Mutta lopputulema: Tehy ei onnistunut palkankorotustavoitteessaan eikä tavoitteessaan saada oma sopimus.

Tekisi mieli sanoa, että mitä minä sanoin.

maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Onnistuiko Tehy?

Tehyn valtuusto on juuri äsken ilmoittanut hyväksyneensä sopimuslautakunnan esityksen. Rahaa tulee 22-28 % prosenttia korotuksina. Tehyläiset saavat myös saman joulurahan, joka jo tuli muulle kuntakentälle. Sopimus on nelivuotinen.

Sopimus on niin pitkä, että muu kuntakenttä tulee pääsemään käytänössä hyvin lähelle samoja lukuja. KVTES solmittiin 2,4 vuodeksi. Varsinkin koska Tehy veti välistä, on kuntatyönantajan aika turha kuvitella pääsevänsä halvalla. Rahaa ei ainakaan ratkaisevasti siis Tehy kiristyksellään saavuttanut.

Kummallista on tietysti se, että Tehy ei siis saanut omaa sopimusoikeutta, mutta ei myöskään tullut kuntatessiin mukaan. Nyt solmitaan erillinen Tehyn ja KT:n välinen virka- ja työehtosopimus. Eli jatkossa Tehyllä ei automaattisesti omaa sopimusta ole.

Kummalliselta kuulostaa myös se, että uutiset kertovat sopimuksen koskevan vain tehyläisiä. Eihän Suomessa ole tavattu maksaa korotuksia vain (tietyn) ammattiliiton jäsenille. Tahtooko tämä todella tarkoittaa sitä, että sairaanhoitaja, joka ei kuulu liittoon tai kuuluu johonkin muuhun liittoon ei näitä korotuksia saa? (Entä jos ensi kuussa liittyy Tehyyn? Tai eroaa sieltä?)Jos näin, tämä on ennenkuulumatonta - ja avaa mielenkiintoisen joskin äärimmäisen vaarallisen tien.

Analysoidaan huomenna ehkä vielä tarkemmin, mutta ensituntumat vaikuttavat siltä, Tehy epäonnitui kuoppakorotuksessa, mutta saattoi osittua osittain omassa sopimustavoitteessaan.

Poliittisen retoriikan taito

Mieli tekisi kirjoittaa spekulaatioita Tehyn sopissovusta, koska tihkuneissa tiedoissa on jo jonkin verran mielenkiintoista infoa, kuten sopimuspituus. Mutta odotetaan nyt, kun sopimustarjouksen sisältö on oikeasti tiedossa ja sitä voi ihan oikiasti kommentoida. Tämän päivän hallinnon kokous on Tehyssä myös testi siitä, onko liitto puheenjohtajansa näpeissä vai ei - kuten on huhuttu.

Mutta retoriikka, se retoriikka. Yksi keskeisiä syitä sosialidemokraattien kehnolle menestykselle viime vaaleissa oli se, että asioista ei osattu kommunikoida. Oikeita sanoja kertomaan asioista ei löydetty. Kai kaikki tunnustavat kuitenkin sen, että se miltä asiat kuulostavat ovat tämän päivän politiikan markkinoilla vähintään yhtä tärkeitä kuin se miten asiat ovat. Pidettiin siitä tai ei.

Onneksi oppositio opettaa, eikö niin? Uudistuvasta kielenkäytöstä pari helmeä puoluevaltuuston kannanotosta:
"Sen [hallituksen] olisi tunnustettava harjoittamansa politiikan kestämättömyys ja estettävä yhteiskuntaa uhkaava katastrofi. Tämä on ainut tie ratkaista kriisi, johon hallitus ja erityisesti kokoomuksen politiikka on maan ajanut."

Voin todella kuvitella Jyrkin nousemassa tiedotusvälineiden eteen, ottavan hörpyn Jaffaa, rykäisevän ja sanovan: "Tunnustan puolueeni toimien johtaneen siihen, että hallituksen politiikka on ollut kestämätöntä. Itseasiassa maata uhkaa nyt katastrofi". Katastrofihan on muutenkin juuri se sana ja tila, mitä tässä riskinä oli tapahtumassa.

"Sosialidemokraattien mielestä valtionomistajapolitiikkaa on tiukennettava. Omistajaohjaukseen kuuluu myös inhimillinen ja reilu työnantajapolitiikka."

Sen lisäksi, että tämä on retorisesti erittäin vetoavaa, tämä on myös niin loogisen linjakasta, että vertailukohtaa saa maailmanhistoriasta turhaan hakea. Kaikkihan muistavat, kuinka sosialidemokraatit ovat edellisissä hallituksissa ohjastaneet yhtiökokousten ja suorien kontaktien kautta valtion omistamia yhtiöitä yhä reilumpiin suorituksiin.

Ja sokeri pohjalta:
"Sosialidemokraatit haluavat uudistaa koulua ja nuorisokulttuuria niin, että lasten ja nuorten hyvinvointi lisääntyisi"

Ihanaa! Hur härligt! Varsinkin nuorisokulttuurin uudistaminen on myönteinen tavoite ja kaikkihan tuntevat ne varsin yksinkertaiset keinot, joilla näin yhteiskunnan hallittavissa olevaa asiaa uudistetaan määrätietoisesti ja tehokkaasti laajaa kokonaispakettia käyttäen.

Onneksi puoluevaltuuston julkilausumat kirjoitetaan lähinnä puoluevaltuuston jäseniä varten. Tarjosi tämä silti eräälle blogistille hupia näin maanantaiaamun ratoksi.

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Logiikan riemuvoitto

Niin monta kertaa olen jo ajatellut, että jätän tämän katkeranhappaman Tehysopan rauhaan ja keskityn muihin - ja monta kertaa mielenkiintoisempiin asioihin. Sivuhuomatuksena kysymys pohdittavaksi: mistä Suomen politiikassa puhuttaisiin, jos tätä ei olisi? Eli toisin sanoen, mistä tähän aikaan vuodesta ja muutenkin pitäisi puhua... Niinpä.

Mutta se logiikka, siteeraan HS:n kautta JLP:tä:
"Me ajamme pelkästään Tehyn asioita. KT soveltaa tehtyä sopimusta muihin, mutta ei tehyläisiin, joten Tehykin voi tehdä sopimuksen, jota ei sovelleta muihin."

Pitääkö nauraa? Saako itkeä?

Tiedän toki, että retoriikka on käypää valuttaa myös työmarkkinapolitiikan markkinoilla. Mutta silti, kyllähän Tehyn pj tietää, ettei suomalainen työmarkkinamekanismi noin toimi (tietäähän!?). Ja onhan se nyt itsestään selvää, että tehtyä sopimusta sovelletaan muihin, kun nämä ovat sopimuksen piirissä, mutta yksi liitto ei.

Mutta Suomessa nyt ei vaan solmita jonkin ammattiliiton jäseniä koskevia sopimuksia, joten toisinpäin tämä ei toimi. Eli vaikka Tehy kuinka kohdentaisi niin pelkille omille ei rahaa tule. Jaossa ovat aina mukana muiden liittojen jäsenet, niitä on myös sairaanhoitajapuolella. Ja tietty rahat kuittaavat myös vapaamatkustajat eli järjestäytymättömät ja loimaalaiset.

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Pakkolaki vielä kerran

Sanotaan nyt heti kärkeen, että pakkolaki sairaanhoitajien työhön määrämisestä on kotoisin sieltä, mihin aurinko ei paista - ja haiseekin samalta.

Mutta. Se kuuluisa mutta. Hallituksen oli oikeastaan pakko tuoda tämäntyyppinen lakiesitys pöytään. En käy ruotimaan yksityiskohtia, jotka olisi voinut tehdä esitykseen paremmin. Homman ja asian nimi on se, että Tehy saa juuri sitä mitä tilasikin.

Ai miksi? No siksi, että a) Tehy siirtyi suoraan irtisanoutumisten käyttämiseen työtaistelukeinona, yrittämättä taistella (epärealististen) vaatimustensa puolesta perinteisillä keinoilla, mikä tarkoittaa lakkoa. b) Tehy ei suostunut neuvottelemaan irtisanoutumisten rajaamisesta siten, että ihmisten turvallisuus olisi voitu taata ja c) Tehy päätti olla kunnioittamatta suomalaista työtaistelukäytäntöä, jossa yhdessä sovitaan niistä rajoista, joissa toimia tehdään ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.

Suomalaisten työmarkkinoiden toimivia neuvotteluyhteyksiä ja nimenomaan neuvottelemiseen perustuvaa sopimusjärjestelmää ei ole järkevää käydä romuttamaan. Ammattiyhdistysliikkeellä eikä suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa antaa muodostua ennakkotapausta, jossa yhteiskunta voidaan kiristää polvilleen uhkaamalla - ja mahdollisesti suorittamalla - työtaistelutoimilla, jotka suoraan uhkaavat kansalaisten henkeä. Kovat otteet johtavat koviin otteisiin jatkossakin ja kiristyviin asenteisiin. Syndikalismi ei kuulu toimiville työmarkkinoille, Tehy hyvä.

Pakkolakki on syvältä ja haisee, mutta sitä tarvitaan ihmisten hengen turvaamiseksi ja rationaalisuuden opettamiseksi eräälle ammattijärjestölle.

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Pakko err.. potilasturvalaki

Ennen asiaan käymistä human interest tavaraa. On elämän pieni hauskoja hetkiä, kun aamulla vie pojat päiväkotiin ja sitten pitäisikin päättää, että nauttiiko isänpäiväaamiaisen pienten vai isojen ryhmässä. Hauskaa siitä teki erityisesti se, että Niki oli sitä mieltä, että isoissa ja juoksi sinne. Ja isoveli Neo taas sitä mieltä, että pienissä ja juoksi sinne. Mihinkäs sitä oli itse pitänyt revetä... Selvisihän siitä toki.

Asiaan, asiaan, asiaan. Toivottavasti tämä kuulostaa vakuttavammallta kun käyttää tätä Häkämiehen tehokeinoa. Hallitus teki odotetun tai yllättävän siirron näkökannasta riippuen ja toi eduskuntaan pakko err... potilasturvalain käsittelyyn. Hallituksen mahdollisuudesta ratkaista asia rahalla ja sen suhteesta pakkokeinojen käyttöön, siitä kuka sopan keitti ja pohjaan poltti tai menettelyn kummallisuudesta voisi kirjoittaa paljonkin. On aika kummallista lainsäädäntöä pakottaa irisanoutuneita ihmisiä töihin - edelleen.

HS kertoo, että Matti "mikä pääministeri?" Vanhanen lausui näin: "valtion velvollisuus suojella kansalaisiaan painaa vaakakupissa enemmän kuin kansalaisten oikeus työtaisteluun".

Entä sitten valtion oikeus puuttua työtaisteluun? Ja jos oikeus sinänsä perustellusti on olemassa, niin pitäisikö käyttää ensisijaisesti pehmeitä keinoja - esimerkiksi rahaa - kuin puuttua kansalaisten perusvapauksiin laittamalla heitä pakkotyöhön? Kunniasta on tullut hallitukselle logiikkaa tärkeämpää. Vaikka en Tehyn toimintaa koko asiassa arvosta tippaakaan niin ei hallituskaan nyt kyllä pisteitä tästä saa.

tiistaina, marraskuuta 06, 2007

Pakkolaki

Hallitus pohtii oman soppansa pohjaan polttamista kaavailemalla pakkolakia, jolla osa Tehyn irtisanoutuvista jäsenistä pakotettaisiin töihin. Eli koska Tehy katsoo, että irtisanoutumiset ovat lakkoon rinnastettava työtaistelutoimi, katsoo hallitus, että se voi pakottaa töistään irtisanoutuvia ihmisiä töihin lailla. Lakossahan olisi syntynyt suojatyövelvoite, mitä tässä Tehyn painostustoimessa ei synny.

Pakkolaki on äärimmäisen kova ase, mutta niin ovat Tehyn toimetkin. Periaatteellisesti mielenkiintoinen kysymys tässä on syntymässä. Ovatko hallituksen mahdolliset toimet työtaisteluoikeuden rajaamista? Jos näin tulkitaan, pitää koko ay-liikkeen nousta takajaloilleen ja potkaista kovaa. Mutta toisaalta pitää muistaa, että harva on sitä mieltä, että Tehyn toimia voidaan kutsua lakoksi. Loppujen lopuksi kysymyksessä on painostus -ja kiristyskeino, tässä tuskin on syntymässä muita koskevaa periaatteellista käytäntöä.

Ja vaikka hallituksella on vankat näytöt sopan keittämisessä, on Tehy vastuussa keiton maustamisesta turhan tuliseksi. Saavat sitä mitä tilaavat. Täytyy muistaa sekin, että Tehy on perustellut palkankorotuksiaan sillä, että alalla ollaan vastuussa ihmisten hengistä. Paitsi kun mennään painostustoimiin, irtisanoudutaan, niin silloin ei haluta olla niistä samoista hengistä missään vastuussa.

perjantaina, marraskuuta 02, 2007

Herkutellaan verotiedoilla

Lehdet ovat tänään täynnä tunnettujen - syystä ja syyttä - ihmisten verotietoja ja niistä johdettuja ansioita. Viikonloppuna varmasti jatkuu sama linja. Sen jälkeen seuraa vaihe, jossa ihmetellään mistä tämä kiinnostus johtuu. Kuullaan selityksiä perisuomalaisesta kateudesta ja niin edelleen.

On hyvä, että verotiedot ovat kaikkien kohdalta julkisia. Tietojen julkaiseminen ja niiden tutkiminen on sitten jokaisen oma asia, eikä siitä nyt sen enempää. Mielenkiintoisempaa on tästä tehtävät muut johtopäätökset.

Verotiedoilla voidaan johtaa ainakin osittain totuudemukaisesti tietojen ihmisten palkoista, jotka periaatteessa eivät ole julkisia. Siinä en näe mitään väärää, vaan pikemminkin päinvastoin.

Olisi hyvä, jos ihmisten palkkatiedot olisivat periaatteessa julkisia. Silloin samassa tehtävissä toimivien ihmisten olisi helpompi verrata palkkaustaan keskenään. Näin voitaisiin ehkä pystyä puuttumaan paremmin erilaisiin palkkasyrjintätapauksiin, joissa esimerkiksi eri sukupuolta edustava on saanut vähemmän palkkaa kuin toinen samassa tehtävässä toimiva.

En oikeastaan näe mitää syytä sille miksi palkat eivät voisi olla julkista tietoa samalla tavalla kuin verotiedot. Hyötyä tästä avoimuudesta kyllä olisi. Ehkä tässä iskee enemmän se suomalainen kateus, ei haluta että työkaverit yms. tietävät mitä tienaa, jotta ei voida vertailla.

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Kun kyynikko on idealisti

Kirjoitin auki toista vuotta takaperin henkilökohtaisen kehityskaareni suhteessa Eu:n. Ei, asia ei ole todellakaan miksikään muuttunut. Siihen ei ole mitään syytä, Euroopan johtava aate on edelleen kansallinen itsekkyys.

Eurokyynikko Suomessa on kuitenkin väistämättä tänä päivänä EU idealisti. Tämä tulee väistämättä mieleen, kun tarkastelee nykyistä Eurooppapolitiikkaamme ja sen tekemistä. Eihän tämä nyt tästä maailmasta ole, kun pääministeripuolueen puoluesihteeri vaatii joidenkin halavatun tukirahojen kytkemistä systeemin perussopimukseen. Korhonen is an alien, you know.

Pienellä maalla ei kansallisen itsekkyyden liitossa ole yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa, kuin olla mahdollisimman innokkaasti edistämässä kaikkea syvempään integraatioon vievää, vaikka sitten julkisestikin huutaen, että "Federaatio, nyt!". Kas, kun suuremmat jäsenmaat kuitenkin ampuvat alas, torpedoivat ja kaikilla muilla militanteilla kielikuvilla sanoen pahoinpitelevät integraatiotavoitteet. Siis jos ja kun ne eivät satu sopimaan yhteen sen hetkisen kansallisen edun ja päivänpoliittisen tilanteen kanssa.

Tämä näkökanta siis pätee pienille maille, jos uskoo siihen, että lisääntyvä yhteistyö ja integraatio on hyvästä. Ja siihen minä, Eu-kyynisyydestäni huolimatta uskon. Eli kyynisyydestäni seuraa se, että suomalaisessa politiikassa pitää kannattaa mahdollisimman Eu-myönteistä ja yhteistyötä syventävää politiikkaa. Ilmottaudunkin nyt sitten saman tien liittovaltion kannattajaksi.

Valitettavasti tämän pienen pohjoisen maan hallitus etenee poispäin eu-suuntautuneesta politiikasta. No, yhteistyö ei koskaan ole kuulunut oikeiston keskeisiin arvoihin tai toimintatapoihin.

maanantaina, lokakuuta 29, 2007

The Äijä way

Jotkut jossain puuhaavat kuulemma sosialidemokraattisen miesliiton - äijäliiton - perustamista. Heinäluomakin asiaan taannoin viittasi. Up-Demari innostui asiasta vääntämään juttuakin kasaan. Allekirjoittanutkin pääsi kommentoimaan menneiden syntien perusteella.

Onneksi oleellisin oli päässyt lehteenkin. Sukupuolittuneesti jaetulle poliittiselle järjestötoiminnalle ei ole järkevää tilaa maailmassa. Naisliitotkin ovat lähinnä menneisyyden jäänteitä, joita ylläpidetään, koska ne ovat olemassa. Mitä lisäarvoa politiikalle tuo se, että toimitaan järjestössä, joka ottaa jäsenensä vain yhdestä sukupuolesta? Ei kai kukaan tosiaan usko, että sukupuoli on jotenki sillä tavalla poliittisesti määrittävä suure, että sen pohjalle voidaan rakentaa uutta tuottavaa toimintaa.

Jos ne jotkut jossain tekevät totta miesliitosta, niin siitä tulee loppujen lopuksi vain jonkinlainen marginaalissa oleva vitsi. Muuta tehtävää tämänkaltaiselle puuhastelulle on vaikea nähdä. Suurimmaksi osaksi oli vitsi yhdistys, jota minä ja muutama muu pyöritimme aikanaan pari vuotta eli Nuorten Miesten Sosialidemokraattinen Yhdistys - NMSY.

Politiikan niin sanottua miesvajetta ei omalla järjestötoiminnalla paikata. Sitäpaitsi sellainen vaje tulee aikanaan ihan itsestäänkin paikattua, vaikka ymmärrän kyllä hyvin edelleen, miksi välillä sieppaa, kun valinnat usein osuvat vain toiseen sukupuoleen. Se ei kuitenkaan ole toisen sukupuolen vika.

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Merkityksettömyyden näyttämö

Tehyn surullisenkuuluisa työtaistelu ja 141-tuki keskustelut unionin kanssa. Kaksi esimerkkiä, jotka rikkovat hyvän kirjoittamisen sääntöjä vastaan vetämällä tupla-alleviivauksen määritelmän merkityksettömyyden näyttämö alle. Näyttämä on tietysti suomalainen politiikka ja sen seisovat vedet.

Nämä kaksi asiaa ovat tietysti kumpikin omalta osaltaan tärkeitä ja merkityksellisiä. Kummallekin on yhteistä kuitenkin se, etteivät ne ole hallitus tai eduskuntajohtoisia, eivätkä ainakaan suurimmalta osaltaan niiden johdossa. Kummatkin tapahtuvat ja etenevät hyvin pitkälle ilman politiikan toimijoiden panosta (kotimaassa). Tämä koskee myös 141 tukea, sillä loppujen lopuksi hallituksen neuvottelutoimilla on asiassa vähän merkitystä.

Media tietysti kiinnostuu näistä - ja aiheet täyttävät lehtien poliittikkasivut. Pitkälti kysymys on kuitenkin siitä, että näin käy vielä tulevienkin viikkojen ajan, koska muuta merkityksellistä ei tapahdu. Nyt ei ole kysymys porvarihallituksen synnistä, vaan siitä, että merkityksettömyys vaivaa koko suomalaista politiikkaa. Tilkitsemiset ja viilaukset erilaisissa järjestelmissä eivät lopulta ole kovin kiinnostavia tai merkityksellisiä.

Merkityksellisyys ei välttämättä tarkoita radikaaleja muutoksia, vaikka voikin myös sitä tarkoittaa. Kysymys on ideoiden ja niiden toteuttamiseen tarvittavan tahdon puutteesta. Keskitytään käsittelemään muualta nousevia kysymyksiä, kun itse asetettuja kysymyksiä ei ole.

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

On se vaan kova paikka

Kyllä on pääministeripuolueella kovaa. Joutuvat kantamaan vastuuta hallituskumppanin aiheuttamasta työmarkkinakriisistä (unohtaen tietysti sen, että yhdessä asiasta ovat jotain sattuneet hallitusohjelmaansa kirjaamaan). Nyt vielä omissa porukoissa käydään kovasanaista keskustelua, johtuen maatalouden 141 tuesta - tai siis neuvotteluista sen jatkamisesta.

On pakko tunnustaa olevansa vahingoniloinen citypuolue Keskustalle, joka onnistuu kehittämään sisäisen kriisinpoikasen maalaisliittolaisesta tukiasiasta. Tulikohan tässä todistettua jotain. Hurjimmat talonpoikaiset kansanedustajat ovat väläytelleet aiheesta jopa hallituskysymyksen tasoista. Hohjoijaa!

Suomi voisi mieluummin kääntää takin ympäri ja lähteä vetämään linjaa, joka tähtäisi koko unionin maksamien maataloustukien vähentämiseen. Se olisi järkevää politiikkaa. Tosin kyynikko minussa sanoo, että vetämällä sitä linjaa varmistettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla se, että lupa maksaa omasta pussista lisää tukea omalle maataloudelle heltiäisi.

On se kovaa olla pääministeripuolue, jossa heitellään villavanttuilla pikkurahoista (141 taitaa olla jotain 100 miljoonan euron vuosiluokkaa). Toki tuon rahan voisi käyttää järkevästi, mutta varsinkaan eu-kokonaisuuteen nähden se ei ole mitään.

Hyvät perustelut, tosin tahtomattaan, vastustaa 141 tuen jatkoa tarjoaa maalaisliiton oma Apila:
"141-tuen leikkaaminen tai lopettaminen johtaisi todennäköisesti maatalouden rakennemuutoksen kiihtymiseen, keskittymiseen isoihin yksiköihin ja elinkeinon yksipuolistumiseen Etelä-Suomen alueella. Kotimaisen perheviljelmäpohjaisen maatalouden tilalle tulisi eurooppalainen agribisnes-ajattelu."

torstaina, lokakuuta 18, 2007

Kun paras ei ole tarpeeksi (TEHY vol 2.)

Jossain vaiheessa ajattelin jo jättää Tehyn työtaistelun rauhaan ja odotella mitä mielenkiintoista siitä seuraa. Mutta koska aiemman jyrkän arvioni johtopäätöstä on pakko muuttaa niin katsotaan nyt.

Ensin muutama asiaa liippaava fakta: Tehy siis hylkäsi historiansa parhaan neuvottelutuloksen - paras ei ollut heille tarpeeksi. Hoitajien palkat ovat saman verran OECD:n keskiarvojen alapuolella kuin suomalaisten palkat ylipäätään - käytettyä kv. suurempaa palkkakuoppa ei ole olemassa (palkkakuoppa toki). Stakesin mukaan hieman yli 90% terveydenhoitoalan koulutuksen saaneista on koulutustaan vastaavissa töissä - pako alalta ei siis ainakaan vielä ole totta. Hoitajien muutto Suomesta ja Suomeen on tällä hetkellä lähes tasapainossa - pakoa ulkomaille ei ainakaan juuri nyt tapahdu. Kunnalliselle terveydenhuoltoalalle on tullu viime vuosina lisää työntekijöitä samaan aikaan, kun kuntasektorin kokonaistyöntekijämäärä on kasvanut.

Aiemmin arvioin, että Tehyn lakko ei tule onnistumaan. Nyt arviota on pakko tarkistaa siten, että heidän työtaistelutoimensa tulee onnistumaan osittain. Siksi, että:
- Valittu työtaistelukeino, joukkoirtisanoutuminen, on äärimmäisen tehokas
- Tehy on luopunut kaikista vastuullisen työmarkkinapolitiikan tekemisen aiheuttamista rajoituksista toiminnalleen
- Järjestö on pokeritermein pistänyt All-In

Tehy tulee saamaan ehkä n. 15-19% korotukset. Siksi, että:
- Pakko kummankin osapuolen on liikkua tavoitteissaan, muutenhan ei neuvotella ollenkaan, vaan kiristetään "otetaan yhteiskunta panttivangiksi"
- Nykyisestä tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä kuin maksaa Tehylle paremmat sopimusehdot (hieman epäselvää on se, että kenelle ne korotukset tulevat, koska pelkästään tehyn jäsenille niitä ei voida ohjata, kohdentamisista tulee vielä iso itku ja poru Tehyn jäsenistössäkin - kaikki eivät niitä tule saamaan)

Mitään ei tule tapahtumaan vielä muutamaan viikkoon toki, mennään hyvin lähelle irtisanoutumispäivämäärää ennen kuin neuvotteluissa liikahdetaan. Nythän on kysymyksessä tilanne, jossa Tehy pelaa "Chickeniä" työnantajatahon kanssa. Toistaiseksi autot ovat vielä kovin kaukana toisistaan. Vasta viime hetkellä nähdään kumman kantti pettää ja tekee väistöliikkeen. Valitettavasti on mahdollista sellainenkin tilanne, että kummankaan kantti ei petä ja rysähdetään, silloin seuraukset ovat vakavat sekä Tehylle, että yhteiskunnalle.

Tehy ei kuitenkaan pidämmälle tähtäimellä tule voittamaan mitään, koska:
- Liiton toiminta on ärsyttänyt muut alan liiton melkoiselle vihnutusasteelle. Häirikköjä ei kovin paljoa rakasteta, vaikka heidän toimintasa on näyttävää
- Siksi seuraavalla sopimuskierroksella voi olla vaikeaa saada uusia kohdennuksia hoitajille, jotka muutoin olisi sinne 2,5 vuoden päästä taas suunnattu - ja saatu se kuuluisa 500 eur/kk toteutettua n. vaalikauden kuluessa
- Tehy väittää, että hyväksytyn kuntasopimuksen taso johtuu heidän toimistaan. Tämä on silkka vale, sillä korkea taso johtuu siitä, että muutkin alan järjestöt olivat liikkeellä asenteella "hyvä tulos tai taisteluun". Mikä on poikkeuksellista, sillä vanhan vitsin mukaan (ajalta ennen JHL:ää), maailmassa oli kaksi liittoa jotka eivät koskaan mene lakkoon: kunta-alan ammattiliitto ja Neuvostoliitto.
- Ei ole kovin vakavasti otettavaa olla liikkeellä siten, että lakkoon mennään anyway
- Kaikesta vastuusta irtisanoutuminen. Onhan se tietysti juridisesti niin, että ei ammattijärjestöllä ole mitään vastuuta potilasturvallisuudesta, mutta moraalinen ja eettinen vastuu kyllä.

Meni vähän pitkäksi, mutta tässäkään ei ole vielä kaikki. Päivitetään tilannetta jossain vaiheessa, jos ja kun tarvetta ilmenee.

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Filatelistin periaate

Olen viime päivinä ajatellut lähinnä henkilökohtaisia poliittisten sijasta. Enkä edes sillai modernisti henkilökohtainen on politiikkaa mielessä, vaan ihan henkilökohtaisia. Lähinnä se nyt on ollut itselleen jurnuttamista ja kaipaamista.

Ihmiset ovat - tai ainakin itse olen - sillä tavalla kummallisia, että meillä on vähintäänkin satunnaisesti esiintyvä ominaisuus ajatella ja kaivata sitä, mitä meillä ei ole. Sen sijaan, että keskittyisimme siihen mitä meillä on.

Nuoruudessa harrastin postimerkkeilyä, josta muistona on useampi kansiollinen postimerkkejä nurkissa. Ne on pitänyt jo vuosia käydä läpi ja järjestää, mutta ei ole ottanut tulta. Asiaan tämä liittyy siten, että filatelistin periaate on se, että keskity niihin postimerkkeihin ja siihen kokoelmaan, mitä sinulla on - äläkä niihin merkkeihin, mitä sinulla ei ole.

Tästä voisi itselleen oppia sen, että huolehtii niistä hyvistä asioista, joita omaa. Minulla on ihanat lapset, vähintäänkin kohtuullinen terveys, viihtyisä työ, talousasiat kohtuullisessa tilassa, hyviä ystäviä ja suuria suunnitelmia. Ainakin noin äkkiä mietittynä. Pitänee siis keskittyä huolehtimaan näistä ja odottaa, koska elämä heittää vastaan uusia mielenkiintoisia ja hyviä asioita.

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

141 - Heja Sverige!

Uutiset tietävät kertoa, että rakas naapurimme kiukuttelee oikeudestamme maksaa omilla rahoillamme tukea maataloudellemme. Väärinkäsitysten välttämiseksi on todettava, että henkilökohtainen näkemykseni on se, että oikein toimivat.

Vaikka syyt ovat naapurilla itsekkäät ja liittyvät oman tuotannon suojelemiseen, toimivat silti oikein. Maatalouden pitäisi olla samanlaista yritystoimintaa kuin mikä tahansa muukin. 

Tukien vähentäminen on siis aina hyvä. Se on loppujen lopuksi maataloudenkin etu - vaikka he eivät sitä nyt uskokaan.

torstaina, lokakuuta 11, 2007

Yhteistyöajatuksia

Pohjoismainen yhteistyö voi olla aika väsyttävää. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä hyvin valvotun yön jälkeen. Tosin Uppsalassa ei keskiviikkoiltaisin paljon menoa tunnu olevan, vaikka opiskelijakaupunki onkin kyseessä. Koko kylässä oli yksi yökerho/disko auki - se paikallinen teinihelvetti - how wonderful.

En viitsi vaivata seminaarin annilla ihmisiä, pohjoismaisten ammattiliittojen jäsenhankinnan kehittäminen ei ole ihan kaikkein populaareimpia aiheita, tror jag.

Aasinsilta tässä on se, että tätä meidän ay-yhteistyötä vaivaa sama kuin koko muuta pohjoismaista yhteistyötä. Sitä tehdään, ollaan sitä mieltä, että jaettavaa ja yhteisiä tavoitteita on, mutta ei oikein tiedetä mitä ne ovat tai miten yhteistyötä tehdään.

Pohjoismainen yhteistyö sellaisena kuin se on ollut, on menettänyt lähes kokonaan merkityksensä. Suomen, Ruotsin ja Tanskan intressit ovat enemmän Eu:ssa - ja näin pitää ollakin. Lisäksi pohjoismaiden poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys on kovaa vauhtia eriytymässä, maat eivät enää nojaa samalla tavalla yhteisiin järjestelmiin kuin ennen.

Tämä(kin) on turhan läpättämistä, koska vastauksia ei minulla ainakaan juuri nyt ole. Pohjoismainen yhteistyö pitäisi keksiä uudelleen - tai vähentää valtioiden tasolla panostuksia siihen.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Älä ihmettele enää

Hälsningar från Uppsala. Täällä ollaan kunta-alan ammattilliittojen pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Yllättävänkin hyvä seminaari tähän asti, vanhoihin kokemuksiin nähden.

Mutta, mutta. Jos ihmettelit, että miksi Tehy ei koskaan sopimusneuvottelujen kuluessa kertonut tavoitteitaan, älä ihmettele enää.

Jos olet joskus puolella ajatuksella ihmetellyt, mitä Tehy tarkoittaa puhuessaan jäsenistään 'ihmeidentekijöinä', älä ihmettele enää.

Molemmat asiat selittyvät taivaita hipovalla palkankorotusvaatimuksella, 24 % !. Eihän tuollaista voinut aikaisemmin sanoa ääneen, nyt olisi jo monta viikkoa ryöpytetty heitä. Ja vaatiihan se pienen ihmeen, että tuollaisiin päästäisiin.

Sanotaan, että se ei ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Pakkoa sanoa toivovansa, että maksaja ei ole kovin hullu.

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Ajatus viikonlopuksi

Päätetään tämä merkintäviikko hiemaan teemaan sopivasti ajatelmalla poliittisista kannanotoista:

Lausunnon totuudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä sen uskottavuuden kanssa ja kääntäen.

Tällä saattaa olla jotain yhteyttä käynnissä olevaan työmarkkinsoppaan.

torstaina, lokakuuta 04, 2007

Heikoilla jäillä

Oppositio ryöpytti hallitusta eilen kunta-alan/hoitajien palkoista. Kauttaviiva tarpeellinen, koska osa oppositiosta ymmärsi oikein, mistä on kysymys. Eli siis koko julkisen sektorin palkkauksen jälkeenjääneisyydestä, ei nyt akuutisti julkisuudessa olevasta hoitajien palkkakysymyksestä.

Se mitä tältä sopimuskierrokselta jäi edelliseen verrattuna puuttumaan, oli varsinainen palkkaohjelma korotusten päälle. Samapalkkaisuusohjelmalla on viime vuosina tehty hidasta, mutta määrätietoista työtä palkkojen korjaamiseksi. Ohjelma on tässä selkeästi parempi ratkaisu kuin suorien korotusten hakeminen ns. yleisen linjan päälle.

Osin eduskunnan keskusteluissa tuli esiin tarpeeton solidarisoituminen hoitajien palkkakysymyksen kanssa. Se on niin surullisen helppoa yriittää kerätä pisteitä sieltä missä niitä on saatavissa.

Työmarkkinaselkkauksia ei kuitenkaan pidä yrittää ratkoa eduskunnassa. Osa oppositiota on nyt tekemässä käänteiset kokoomukset. Uudelleenpolitisoimassa hoitajien palkkakysymyksen niin, että levitetään mielikuvaa, että eduskunta hoitaa tämän asian. Politoisimen tämän kautta on tismalleen yhtä paha asia kuin oli ennen vaaleja nähty palkkakysymyksen politisoiminen. Heikoilla jäillä liikutaan siinä suhteessa.

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Yritetään

Olen ikäänkuin pannut merkille, että olen viime aikoina kirjoittanut aika paljon työmarkkinapolitiikkaa. Aika hyvä tietysti, että asian pistää merkille, kun itse on ainakin jollain tavalla vastuullinen siitä, miten sormet seikkailevat näppäimistöllä. Käsittääkseni ainakin.

Pitänee yrittää kirjoittaa jostakin muustakin. Vaikeaa toki, kun työmarkkinapolitiikassa sattuu ja tapahtuu - valtakunnan politiikassa ei niinkään. Toki sopimuskierros on käynnissä, mutta kai nyt politiikan eväitä voisi repiä jostain muualtakin. Ei ole kovin vaikea keksiä sellaisia välikysymysaiheita, joilla voisi iskeä kiilaa hallituspuolueiden väliin. Sehän kai tarkoitus kuitenkin on. Olen toistanut tätä usein ja toistan edelleen: Opposition tärkein tehtävä on hallituksen kaataminen.

Työmarkkinapolitiikan ajankohtainen kysymys on tietysti sekin, että mitä saadaan, kun kepulainen (super) ja kokoomuslainen (tehy) johtavat liittoja, joille samat puolueet lupasivat vaaleissa ja hallitusohjelmassa jotain. Tuloksia voitte ihmetellä uutisista joka päivä.

Tarkemmasta datasta kiinnostuneet voisivat myös ihmetellä sitä, millä eväillä Super allekirjoitti sopimuksen. Sopimusosapuolihan on neuvottelujärjestö TNJ, jonka säännöt periaatteessa edellyttävät yksimielisyyttä. Siis periaatteessa Super ei ole sopimusosapuoli. Mielenkiintoinen jälkipyykki tulossa, mutta erinomaista siis, että Super irtosi kumppaninsa holhouksesta.

Ja yritetään nyt siis sitä muutakin. Tehdään se taas vaihteeksi siteeraaamalla maalaisliiton verkkojulkaisu Apilaa. Mielenkiintoisen suoraa ottaa toisen puolueen äänenkannattaja kantaa:
"Hämeenlinnalainen Koskinen ei kuulu Helsingissä asuvan puoluejohtaja Heinäluoman lähipiiriin. Juristikoulutuksen saanut ex-oikeusministeri on ulkoiselta olemukseltaan ja käytökseltään toista maata kuin ammattiyhdistysliikkeen kaaderikoulun käynyt puoluejohtaja. Siis puheenjohtaja-ainesta?

Varapuhemies sopisi hyvin Sdp:n seuraavaksi johtajaksi, sillä häntä ei tunneta politiikan pelurina. Myös pitkä ura kansanedustajana ja ministerinä, koulutus, herrasmieskäytös ja ulkopoliittinen harrastuneisuus takaisivat hyvät eväät puolueen kannatuksen kasvattamiseen ja uudistavan puolueimagon luomiseen."

lauantaina, syyskuuta 29, 2007

Onnistuuko Tehyn lakko?

Tehy on hetki sitten hylännyt sopimustarjouksen. Tästä seuraa lähes väistämättä työtaistelu. Tehy harjoittaa nyt politiikkaa, joka on yhdistelmä erittäin härskiä laskemoiltia ja silmät kiinni järveen hyppäämistä.

Hyvä kysymys on se, voiko Tehy onnistua. Ensin toki pitäisi tietää, mitä he pitävät onnistumisena, sitähän ei ole koskaan sanottu julkisuuteen. Oma valistunut arvioni on, että Tehy ei tule onnistumaan - siis saamaan sairaanhoitajille muita tahoja merkittävämpiä palkankorotuksia.

Tehy:n lakko ei tule onnistumaan koska:
- Lakon alkaessa ollaan jo tilanteessa, että yli puolet suomalaisista ei tue lakkoa. Ilta-Sanomien gallupin mukaan niukka enemmistö pitää nyt tarjottuja korotuksia sopivana. Koska julkisella tuella on tapana vähentyä lakon kestäessä, tämä ei tarjoa hyvää lähtökohtaa. Onnistuakseen lakko tarvitsee julkisen mielipiteen tukea ja sitä kautta syntyvää painostusta lakon tavoitteille
- Super on lakosta ulkona. Hoitajilla ei ole yhteistä rintamaa, joka syö sekä lakon tehokkuutta, kun lähihoitajat ovat töissä, ja lisäävät erimielisyyttä lähihoitajien ja sairaanhoitajien välillä. Lähihoitajat alkavat pelätä sairaanhoitajien kuittaavan itselleen korotukset ja jäävänsä itse ilman – julkinen tuki vähenee taas. Sairaanhoitajia kohtaan on kentässä epäluuloisuutta muutenkin näiden vedettyä viime vuosina paikalliset korotukset lähinnä itselleen.
- Kunta-alan unioni on hyväksynyt sopimuksen. JHL:n ja Jytyn jäseninä olevat hoitajat jatkavat työskentelyään normaalisti eli myös sairaanhoitajatyövoimaa on lakon ulkopuolella sen lisäksi, että lähes kaikki lähihoitajat ovat työpaikoilla käytettävissä.
- Tehy on liitto, jossa taistellaan voimakkaasti poliittisten ryhmien välillä vallasta. Mitä pidemmälle lakko etenee ja sen onnistumisen mahdollisuudet vähenevät, paineet järjestön sisällä kasvavat.
- Hallitus tuskin tekee triplapetosta eli jo tehtyjen lupausten pettämisten jälkeen petettäisiin vielä takaisin jo paalutettu kanta, että lisää valtionosuutta ei tule. Ilman lisävaltionosuutta kuntatyönantajalla ei ole pelimerkkejä, millä lopettaa lakko.
- Tehy lakkokassa on kohtuullisen pieni – n. 10 miljoonaa euroa. Lakko joudutaan hyvin nopeasti toteuttamaan lainarahalla, mikä on hirvittävä riski.
- Sairaanhoitajien oma talous ei kestä kovin pitkää lakkoavustuksella elämistä. Kun ihmiset alkavat laskea menetettyjä työansioita suhteessa siihen, mitä lisäkorotuksia voidaan saavuttaa, he alkavat ennen pitkää kääntää selkäänsä lakolle.
- Tehyllä ei näytä olevan selvää näkemystä siitä, mitä halutaan saavuttaa, tai sitä ei uskalleta sanoa suoraan ääneen. Missään vaiheessa neuvotteluita ei sieltä suunnasta ole kerrottu, mitä halutaan – mihin oltaisiin tyytyväisiä. Onnistuneen lakon välttämätön perusedellytys on, että tiedetään koska ja millaisilla ehdoilla lakko lopetetaan – ja miten.

Siksi Tehyn lakko tulee päättymään epäonnistumiseen. Voihan se onnistuakin, on se mahdollista, mutta hyvin epätodennöistä - minun järjelläni.

torstaina, syyskuuta 27, 2007

Järki alkaa voittamaan

Super hyväksyi kunta-alan neuvottelutuloksen. Järki alkaa hoitajaliitoissakin siis voittaa. Ei lähdetä käymään kamppailua, jota on ellei mahdoton niin äärimmäisen vaikea voittaa.

Tehy voi teoreettisesti lähteä vielä yksinkin lakkoon, mutta se tuntuu äärimmäisen epätodennäköiseltä. En voi kuvitella sellaisia skenaarioita, mitä liiton johtajat voisivat laskea voittavansa, jos joukkonsa lakkoon veisivät.

Täytyy muistaa, että lakko on kuitenkin lakkoilijoille aina kallis henkilökohtainen ratkaisu. Siihen ei kovin kevyesti voida mennä. Lisäksi julkisen sektorin järjestöillä on aina se pelko, että jos taistelu ei onnistu, jäsenistö äänestää jaloillaan ja vaihtaa liittoa.

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Wall street vs. bling-bling

Viime vaaleissa ottivat yhteen Wall Steet vasemmisto ja bling-bling oikeisto. Jos nyt tuli mieleen, että "Was zum Teufel! Anteeksi mitä?", niin ei se mitään. Yritän selittää.

Termin Wall Street vasemmisto kuulin eilen eräässä seminaarissa eräältä skp:laiselta - siis ihan oikeelta kommarilta. Ei liene yhtään ihmeellistä, etten ihan päässyt perille siitä, mitä hän termillä tarkoitti. Mutta itse termi oli minusta aika hieno ja kehitin sille sisältöä.

Wall Street vasemmisto on tämä, jolta on oma taloudellinen maailmanselitys mennyt alta. Osa enemmän riemuissaan, osa hampaat irvessä, on joutunut hyväksymään sen, että markkinatalous on ainoa mitä jäi jäljelle. Taloudellinen liberalismi tuli, näki ja voitti. Vasemmistokin joutui halaamaan Wall Streetiä.

Ja juuri se, että vasemmisto ei ole onnistunut luomaan uutta kilpailevaa taloudellista teoriaa, iskee vasemmistoa nilkoille lähes rampauttamiseen asti - jatkuvasti. Annamme tyhjiä lausuntoja siitä, kuinka "markkintaloutta pitää hallita" tai "vapaan kilpailun kielteisiä vaikutuksia ehkäistä". Mutta olemme täysin neuvottomia, kun pitäisi kertoa konkreettisesti miten tämä tehdään. Se kilpaileva maailmanselitys voisi olla hallittu tai ohjattu markkinatalous, jos joku tietäisi miten se tehdään.

Ja bling-bling oikeisto? Just, paradoksaalistahan tämä on. Voittonsa suurimmalla hetkellä, kun oikeisto voisi rypeä kunniassaan, siinä miten heidän perimmäinen taloudellinen ajattelunsa voitti - "hei, me oltiin oikeassa! koko ajan!", he kääntyvät retorisesti vasemmistoon päin ja hakevat kaikki politiikkansa eväät retoriikasta ja imagosta. Bling-bling, kaikki on kiinni siitä että näytetään hyvältä, mitä sitten vaikka se olisi ontto kuori, onhan se sentään kaunis!

Wall Street vasemmisto ja bling-bling oikeisto, tämän päivän luokkajako...

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Tuomitaan Karjala "takaisin"

Suomalaisten aikanaan omistamia maita yritetään oikeudessa saada takaisin alkuperäisten omistajien (heidän jälkeläistensä) haltuun.

Näihin yksityismaiden palauttamiseen ja niiden juridiseen oikeutukseen en nyt puutu mitenkään. En osaa. Ehkä juridisesti on niin tai näin, en tiedä.

Mutta muuten: iso HUOH! Eihän tuossa prosessissa ole ns. Karjalan palauttamisesta mitenkään kysymys. Yksityiset voivat noin yrittää maitaan takaisin, jos siltä tuntuu. Karjala nimisen alueen kuuluminen johonkin valtioon taitaa olla vähän eri juttu.

Eikä pidä tulkita niin, että kannattaisin Karjalan liittämistä Suomeen. Ja nimenomaan "liittämistä" ei "palauttamista". Kielekäyttö tässä asiassa kertoo jo siitä, kuinka vinoutunut käsitys Suomessa tästä on.

On ne käytännölliset kysymykset siitä, että II maailmansodan rajoja ei minkään tapauksen osalta kannata lähteä siirtelemään, ennakotapaukset voivat aiheuttaa hyvin ikäviä seuraamuksia (pitäisikö Puola siirtää takaisin vanhalle paikalleen...?). Ja sitten on tosiasialliset kysymykset, että ei ole oikeudenmukaisia rajoja. Ei ennen sotaa vallinneet rajat olleet mitenkään sen oikeudenmukaisemmat kuin vaikkapa Pähkinäsaaren rauhan rajat.

Jos katsotaan tuota viimeksimainittua, niin sitten voidaan tulkita, että mehän miehitämme vaika kuinka laajoja alueita itse. Tai jos otetaan ne rajat, joissa Ruotsi(Suomi siinä mukana) oli laajimmillaan, niin sittenhän tässä olisi meille palautettavaa aikas paljon enemmänkin.

Höperehteminen ei tässä asiassa lopu, vaikka sitä toivoisinkin, joten en toivo.

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Uljas uusi ulkopolitiikka

Ulkopolitiikasta riittää mielipiteitä. Tämän pitäisi olla kokoomuksen mieleen, joka pitkään on heitellyt slogania "ulkopolitiikasta pitää saada keskustella vapaasti". Mutta tulipahan todistettua, että kyse oli siitä, että heidän pitää saada keskustella vapaasti. Tai muutkin saa, jos ovat samaa mieltä.

Viittaus siis siihen, että kokoomuksen isot pojat ovat saaneet luomuherneen nekkuliin, kun Cronberg(kin) on laukonut käsityksiänsä ulkopolitiikasta - kuten NRF joukoista. Jopa siinä määrin, että ulkoministeri "The Man" Kanerva on pitänyt ministerille puhuttelua.

Uusi uljas ulkopolitiikka. Missähän se mahtaa olla ja mitä se on? Ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Lähinnä vissiin siksi, että ulkopolitiikasta on jo aika pitkään oikeasti saanut keskutella vapaasti. Siis sillä tavalla ettei tarvitse olla samaa mieltä asioista. Ja se onkin se juttu, ollaan kiukkuisia kun muut eivät ymmärrä olla samaa mieltä.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Neuvottelutulos

Kunta-alalle on juuri saavutettu neuvottelutulos. Kolme pääsopijajärjestöä ovat mukana ja ne yhdet - eli hoitajaliitot - miettii vielä.

Oleellisimmat: Palkankorotukset 11%, kustannusvaikutus 11,5%. Lisäksi maksetaan joululahjarahaa 270 eur nopeutetusta sopimisesta kaikille sopimusaloille. Vähän tarkemmin tästä.

Kyllä tämän kanssa voidaan elää. En olisi uskonut keväällä, että kunta-alalle on mahdollista saavuttaa tämän tasoinen tulos.

Saako painaa paniikkinappulaa?

Ajankohtainen kakkonen, tunnetan myös ajankohtainen kepulin nimellä, näytti eilen loistavan pätkän hoitajapalkoista ja siitä mitä luvattiin. Linkistä voi käydä tsekkaamassa tuon, jos ymmärrettävästi meni ohi.

Suurin pointti on siinä, että Jyrki-boy kielsi koskaan luvanneensa mitään tarkkaa siitä, että valtiovalta korvaa kaiken yli yleisen palkkalinjan menevän palkankorotusosuuden. Toimittaja oli kuitenkin tuon kirjallisen lupauksen ruiskukkien kotisivulta kaivanut esiin.

Homma alkaa kohta olemaan sellainen rasite ko. puolueelle, että jotkut tahot alkavat kysellä lupaa panikkinappulan painamiseen. Niin kauan ovat tietysti turvassa, kun kysyvät lupaa eivätkä lämäse namiskaa pohjaa heti ja lujaa.

Toki kokoomus ei tästä muodostuvasta ongelmasta ole kiinnostunut niin kauan kuin se ei radikaalisti näy kannatusluvuissa. Silti saa ihmetellä sitä, miten he eivät toista päähallituspuoluetta ole laittamassa vastuuseen yhteisestä kirjauksesta ohjelmaan. Maalaisliitto saa luistella tällä hetkellä ihan rauhassa ongelmaa karkuun.

maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Kun me johdamme, sinä vikiset

Pertti Salolainen julistaa uusimmassa Suomen Kuvalehdessä jo tutuksi tullutta mantraansa Suomesta ja Natosta ja tähän jotenkin liittyvästä liittymisestä. En nyt mene tuohon (loppuun)kaluttuun substanssin, mutta yksi kommentti sai kyllä väristyksiä aikaan.

Salolaisen kommentti menee suurin piirtein näin:" Sillä ei ole mitään väliä, että Natojäsenyyden kannatus pyörii siellä 20-25% tuntumassa. Heti kun poliittinen johto alkaa viestittämäään, että Suomen turvallisuuden kannalta on parasta liittyä, enemmistö suomalaisista tulee tuon kannan taakse. Kysymys on vain poliittisesta johtajuudesta". Pilkunviilaajat älkööt vaivautuko, kommenti on eilen luetun mukaisesti ulkomuistista toistettu: pilkut ja sanat eivät ihan noin, mutta asiasisältö tasan noin.

Itsetunto tapissaan ja luottamus johtamiskykyihin kohdallaan. Arvio kansalaisten kyvystä ja halusta päättää asioistaan itse aikalailla alakantissa. Salolaisen mukaan siis ihmisten mielipiteillä ei ole mitään väliä, sillä jos jossain vaiheessa kaikki poliittiset johtajat kertovat yksimielistä tarinaa, niin kaikki - tai siis riittävä joukko enemmistöksi - syöksyy saman mielipiteen taakse. Kun maata johdetaan, niin kansalaiset kulkevat narussa.

Ihan kokonaan en kyllä tätä argumenttia osta. Mutta mielipiteenihän siis muuttuu, jos poliittinen johto alkaa minua tässä johtaa, spracht Savolainen.
******
Ja ennustus tälle viikolle: Ennenkuin viikko loppuu, on kunta-alalla sopimus. Sitä ovatko kaikki järjestöt siinä mukana, en kuitenkaan uskalla veikata.

torstaina, syyskuuta 13, 2007

Mitä hoitajaliitot haluavat...

Ennen turhien höpöttämistä oikeasti tärkeät asiat. Kun Suomi pelasi eilen Puolan kanssa tasan, niin vähän hiekkaa lensi tielle EM-kisoihin - joka olisi suomalaisen urheilun kaikkien aikojen saavutus. Mutta mahdollista se on omalla pelillä vieläkin: Pitää voittaa Belgia ja Armenia ja hoitaa tasuri Portugalin kanssa. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta...

Ja sitten muuhun. Kunta-alan neuvotteluita on takunnut pitkin matkaa se, että on näyttänyt siltä, että hoitajaliitot eivät tiedä mitä haluavat (Super+tehy, neuvotteluissa tnj). Mitenkään muuten ei ole voinut tulkita sitä, että korotustavoitteita yms. ei ole jätetty. Neuvottelupöydistä tihkuneet tiedot ovat kertoneet hyvin päämäärättömästä käytöksestä.

Tätä olen pelännyt ja nyt se myös selvisi. Liitot ovat todenneet, että järjestöpolitiikka ajaa ohi palkkapolitiikan tällä kierroksella. Oman statuksen ja järjestöllisen aseman turvaamiseksi pyritään hoitamaan irtautuminen yhteisestä sopimuksesta - ja yhteisestä voimasta.

Kun jo lääkärit ja opettajat ovat omalla sopimuksella, niin yhtää ryhmää ei saa päästää irtautumaan kunta-alan yhteisestä sopimuksesta. Irtautujia ilmaantuu helposti lisääkin ja jokainen irtautuja heikentää yhteistä neuvotteluvoimaa ja mahdollistaa työnantajan peluuttaa eri ryhmiä toisiaan vastaan.

Perimmiltään syy on siinä, että hoitajaliitot myyvät ennenkaikkea ammatilliseen identiteettiin perustuvaa järjestäytymistä, joka ei laajana käsityksenä yksinkertaisesti toimi. Toimivampaa ja tehokkaampaa on kerätä kaikki saman työnantajan palveluksessa olevat samaan porukkaan, jotta yhteinen neuvottelu - ja tarvittaessa lakkorintama - ovat olemassa.

Jos hoitajaliitot oman sopimukse saisivat, pystyisivät he jäsenistölleen perustelemaan vaikka hieman odotettua heikommat korotuksetkin. "Ei, ei nyt ei tullut ihan sitä mitä haluttiin. Mutta nyt meillä on oma soppari ja ens kierroksella nuo muut ei enää voi kiusata meitä....".

lauantaina, syyskuuta 08, 2007

GM

Ei General Motors, ei Gamekeepeer (pelinjohtaja, ei riistanvartija - siis minulle) vaan geenimuunneltu. Tätä sanaa ja jopa - hui! - uhkaa on väläytelty taas viimeaikoina julkisuudessa oikein urakalla.

Olen toki sitä mieltä, että uhka on todellinen, jos ihmiset tuntevat, että uhka on olemassa. Siis siinä mielessä, että asia on syytä ottaa vakavasti ja tehdä jotain. Ei siis siten, että se nyt vaan muuttuu metafyysisestä todeksi, koska ihmisillä on tarpeeksi tahtoa.

Keskustelu geenimuunteluun liittyen nyt vaan on vähän kummallista. Jos tulevaa pihviä ruokkii geenimuunnellulla rehulla niin mitä sitten? Geenit ovat - hyvin rajallisen - käsitykseni mukaan eri juttu kuin vaikkapa ympäristömyrkyt. Ne eivät yksinkertaisesti voi siirtyä ravinnosta sitä nauttivaan organismiin. Eivätkä siis aikanaan siitä pihvistä toiseen organismiin elikäs ihmiseen tässä tapauksessa.

Tai vaikka sitä tulevaa pihviäkin geenimuunneltaisiin, niin mitä sitten? Ei siitä silti siirry mitään eteenpäin - siis geenejä. Toki myös alkuperäiset geeniperimät on syytä säilyttää, mutta jos se ei luontaisesti enää kohta helposti onnistu (eli siis muunneltu kanta on niin ylivoimainen) niin nehän säilyy purkissa ja kovalevyilläkin hyvin, kloonataan sitten tarpeen mukaan.

Mutta merkitään ne tuotteet pois, jos se ihmisiä rauhoittaa.

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Onhan se...

...mukavaa, kun aamukahvi ei lopu kesken. Paras ostokseni pitkään aikaan on ehdottamasti kesän lopulla töihin hankittu puolilitrainen kahvi"kuppi" (tunnetaan myös ämpärinä). Voi hakea kahvin, vaihtaa pari sanaa käytävällä - ja silti kahvia on vielä jäljellä, kun tulee takaisin huoneeseen. Ja kahvinkulutuskin leikkautuu kätevästi, ei mene enää kuin pari kuppia päivässä. Miten niin kofeiiniaddikti?

...kummallista kuinka hiljaisilla kierroksilla politiikka starttaa syksyynsä. Ehkä se johtuu siitä, että maassa on hallitus, joka ei ole ihan varma (vielä) miten valtaansa käyttää. Ja toisaalta oppositio, joka ei näytä tietävän miten vallasta ollaan syrjässä. Siksi kevyesti on monta aihetta odotettu. Tai ehkä kaikki on suurta taktiikka ja paukkuja säästellään? En usko.

...hieno kirjoitus Kuntsilta. Juuri näin, tarttee tehdä jotain, eikä odottaa, että joku muu tekisi. Tämä pätee aina nuorten ja nk. aikuisten välisissä valtasuhteissa. Nuoret eivät voi saada valtaa lahjaksi - sitä ei voi saada. Valta on aina jotain, mikä pitää ottaa.

maanantaina, syyskuuta 03, 2007

Mistä vaihtoehdosta pitää maksaa

Jonkin aikaa odottelin, että koska Maalaisliiton syvät rivit tarttuvat suunniteltuhin bensaveron korotuksiin. Tutu argumentit olivat kaikella todennäköisyydellä odotettavissa. Sittemmin niitä on esitetty useampi - nuorisojärjestö esimerkiksi hyvin tyylipuhtaasti.

Polttoaineen verotuksen kiristäminen on aika looginen seuraus politiikasta, jossa ilmastonmuutosta yritetään torjua. En silti kiellä etteikö se auton omistajaa ja käyttäjää vihnuttaisi joka kerran kun on pakko tankata, mikä ei onneksi omalla auton käytölläni ole usein.

Mutta asiaan, asiaan. Ne argumentit, korotus sorsii niiden haja-asutuseutujen asukkaita, joiden on pakko käyttää omaa autoa, kun julkista liikenettä ei ole, kaikki eivät voi valita julkisia jne... Ok, tämähän on sinällään selvä. Mutta osittain tai enimmiltään pitkälti sumutusta tietysti.

Kyse on siitä, mistä vaihtoehdoista ihmisten pitää maksaa. Asuminen haja-asutusalueella on jokaisen ihmisen oma valinta, ei siellä(kään) ole pakko asua. Se on usein yhteiskunnan vinkkelistä kallis ja tehoton valinta. Eikö siitä valinnasta pidä olla valmis myös maksamaan? Kaupungistumisen jatkumista kun ei keinotekoisesti ole syytä estää eikä edistää - eikä sitä käytännössä voi estää.

perjantaina, elokuuta 31, 2007

Maalaisliitto ja köyhän asia

Verkon totuuden äänintorvi, Maalaisliiton ylimmäinen bittivirtalipunkannattelija, Verkkolehti Apila kertoo:

"Keskusta voi olla tyytyväinen Vanhasen II hallituksen ensimmäisen budjettiriihen veroratkaisuihin, joissa on huomioitu ”köyhän asia”. "

Ja miten tämä tapahtuu:

"Ruoan arvonlisäveron alentaminen on sosiaalisesti oikeudenmukainen toimenpide, sillä siitä hyötyvät kaikki suomalaiset"

"Vanhasen II hallitus korjaa eläkeläisten verotukseen liittyvät ongelmat."

"Hallitus uudistaa perintöverotusta korottamalla verottoman perinnön alarajan nykyisestä 3 400 eurosta 20 000 euroon."

"Myös palkansaajien tuloverotusta kevennetään ja sen vaikutus on henkeä kohti 100-300 euron luokkaa. "

"Budjettiriihessä päätettiin myös verokiristyksistä. Energiaverojen korotukset tuntuvat kaikkien kansalaisten kukkarossa...Alkoholijuomien verotus kiristyy 10-15 prosentin verran..."

Juu-u, pakko sanoa, että kyllä ollaan niin vahvasti oltu köyhän asialla ettei ole tosikaan. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että tehdään (järjetön) veronalennus, josta rikkaat hyötyvät enemmän kuin köyhät (ruokavero). Ulosmitataan sama raha korotuksilla(viina ja energia). Valehdellaan alentavan tuloverotusta, kun oikeasti tehdään inflaatiotarkistus ja pidetään samalla tasolla. Pienituloisempia eläkeläisiä toki autetaan.

Ja perinteisestihän perinnöt ovat olleet köyhien yksi suurimpia ongelmia.

tiistaina, elokuuta 28, 2007

Syyttäisin, jos viitsisin

Olipa Suomessa kerran eduskuntavaalit, ei niin kovin kauaa aikaa sitten. Kuultiinpa monesta suusta, kuinka eräs hallituspuolue - pitkäaikainen sellainen - oli kasvanut ylimieliseksi, suorastaan demokratiaa vähätteleväksi.

Tulivat sitten vaalit ja puolue otti ja tippui oppositioon. Kas, näinhän se elämä ja politiikka menee - ei siinä mitään. Sinne nöyryyttä oppimaan sanoivat valtaan nousseet syyttelijät.

Menipä aika muutama. Hallituksen pääcola, jota joskus ministeriksikin sanotaan, ottaa, sanotaanko nyt kohtuullisen, varhaisessa vaiheessa kantaa nykyisen hallituspohjan jatkamiseen.

Ylimielistä ja vallantäyteistä? Syyttäisin, jos viitsisin. Tai pitäisin tällaisia asioita jotenkin oleellisena politiikan kannalta.

perjantaina, elokuuta 24, 2007

Kerrankin samaa mieltä

Allekirjoittanut on harvemmin samaa mieltä Puolustusvoimien ja pääesikunnan kanssa. Satun nyt kuitenkin edustamaan hieman erilaista näkemystä maanpuolustuksesta ja sen järjestämisestä.

Mutta nyt voi kerrankin olla samaa mieltä. Pääsesikunta haluaa kumota Jehovan todistajien poikkeuslain. Juuri näin. Ei ole olemassa mitään perustetta sille, että yhtä uskontokuntaa lellitään ja suositaan eri tavalla kuin muita. En käsitä, miten tuo poikkeuslaki on koskaan edes voinut tulla voimaan.

Vielä kun keksisivät ehdottaa muidenkin asevelvollisuutta koskevien syrjivien määräysten poistamista - kuten vaikkapa sukupuolten erilainen kohtelu.

torstaina, elokuuta 23, 2007

Back in the game

Vaikka suoritus oli erinomaisen tuskainen, kuningaslajin maajoukkue teki sen mikä piti ja toi pisteet kotiin kohtaamisesta niinkin suuren jalkapallomaan kuin Kazakstanin kanssa. Näin sen pitikin mennä.

Kuten Valtalehden urheilublogikin toteaa niin nyt mahdollisuus ihan oikeasti pelata paikasta kisoissa on (taas) olemassa. Kun Portugalikin sössi Armeniassa tasurin ja vastoin ennakko-odotuksia Belgia niisti Serbialta kotonaan nenän on lähes kaikki saatavissa oleva apu muilta saatu. Tämän jälkeen pitäisi sitten pystyä pelaamaan tosissaan ja hakea voitot ihan itse.

Tilaisuus on nyt olemassa - se pitää vain hyödyntää, pelaamalla pelit voittoon. Tämä taitaa nyt olla se hetki, kun suomifutiksen pään kylmyys mitataan. Ikkuna on auki, mutta pystytäänkö siitä kiipeämään läpi repimättä itseään törröttäviin nauloihin ja ikkunanpuitteisiin on kokonaan toinen juttu.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Nyt tarvittaisiin asuntopolitiikkaa

En tiedä onko kiittäminen ministeri Vapaavuorta, mutta tunne on sellainen, että asuntoasiat ovat olleet julkisuudessa enemmän kuin aikoihin. Ja etenkin - ilahduttavasti - vuokra-asumisen osalta. Tietysti se, että sijoittajat kotiuttavat asunnoista voittojaan ja pistävät kämppiä rahoiksi, saattaa vaikuttaa asiaan. Onhan se puhututtava ilmiö, kun seudulla, jossa jo etukäteen on pula vuokra-asunnoista, syntyy vielä pahempi pula, kun olemassaolevaa asuntokantaa myydään.

Olen asian ajatellu niin, että kaikki muu paitsi sellainen keskustelu - ja toimenpiteet! - jotka johtavat vuokra-asuntojen määrään (radikaaliin) kasvuun, on melko turhaa. Vain lisäämällä (voimakkaasti) tarjontaa voidaan hillitä vuokratason nousua - puhumattakaan vuokrien laskemisesta. Asuntoja omistavat tahot tietysti haluavat niistä parhaan mahdollisen saatavilla olevan tuoton, joten yhteiskunnallista interventiota kaivataan - mitenköhän se asuntoministeriltämme onnistuu.

Jotta vuokralla asuminen olisi todellinen vaihtoehto, sen pitäisi olla selkeästi halvempaa kuin omistus(laina)asuminen. Vaikka asuntojen hintojen taso tunnetaan, tällä hetkellä ei olla lähelläkään tätä tilannetta.

Vuokra-asuntojen rakentamiseen tarvitaan erilaisia tukimalleja (porkkana), pakkokeinoja (omistusasumisen rakentamisen ehdoksi myös vuokrarakentaminen), satsaamista yhteiskunnalliseen tuotantoon. Tai jotain - odotellaan että lama korjaa tilanteen, kun asuntoja taas markkinatilanteesta johtuen tulee vuokralle lisää.

maanantaina, elokuuta 20, 2007

Netti ja äänestys: nettiäänestys

Lindén ehdottaa nettiäänestystä myös Suomeen. Tässä on asia, jossa olen tietoisesti vanhanaikainen - ja ylpeä vanhanaikaisuudestani. Se ei johdu siitä, että suhtautuisin tekniikkaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin epäilevästi tai kielteisesti. En epäile, että äänet alkaisivat kadota bittiavaruuden syövereihin tai muuta sen suuntaista.

Epäilen vahvasti sitä, että tekniikasta riippumatonta asiaan kuuluvaa kohtaa eli äänestyssalaisuutta ei voida varmistaa. Epäilen tapauksia, jossa maatalon isäntä seisoo emännän takana koneella tämän syöttäessä henkilökorttia lukijaan ja äänestäessä näin sanoen:"Kuulehan, kyllä me nyt äänestetään tuota Höyryläistä, kun sitä on täällä äänestetty vaikka kuinka pitkään. Ja naista et nyt ainakaan äänestä!". Epäilen tapauksia, jossa tohvelin tahi muun naistenjalkineen alla oleva oman mielikuvituksensa sankari ottaa kiltisti puoliskoltaan äänestysnumeron vastaan.

Epäilen tapauksia, jossa yli-innokas ehdokas kerää kortit kavereiltaan talteen ja hoitaa äänestämisen heidän puolestaan, kun eivät nämä kuitenkaan muistaisi tai jaksaisi. Epäilen, että samaiset ehdokkaat vaihtoehtoisesti kiertäisivät kaverinsa äänestyspäivänä, jotta nämä muistavat homman hoitaa - eikä ehdokas toki läsnäolollaan vaikuta käyttäytymiseen numeron syötön ja enterin painalluksen kohdalla.

Äänestyssalaisuus on erittäin tarkkaan varjeltava asia. Sitä ei saa loukata kertaakaan, jos loukkaaminen vain on mahdollista välttää. Jos joku kertoo miten se turvataan nettiäänestämisessä, kannatan nettiäänestämistä välittömästi. Muutoin pitäydyn mielipiteessäni, että vaikka ko. tekniikalla pystyttäisiin äänestysprosenttia nostamaan paljonkin, se ei ole otettavan riskin arvoista.

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Viimeinkin se selvisi

Kokoomuksen eduskuntaryhmän (silloinen) puheenjohtaja Ben Z. kysyi kyselytunnilla 8.9.2005:
"Ben Zyskowicz/kok: Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on polttonesteiden hinta ollut ennennäkemättömän korkealla. Pahin hintapiikki näyttäisi nyt onneksi olevan ohi, mutta silti jo useampi kuukausi on oltu todella korkealla tasolla. Suomi on pitkien välimatkojen, kylmän ilmanalan maa, ja näistä korkeista hinnoista kärsivät matkakustannukset, asumiskustannukset, maa- ja metsätalous, tietysti koko raskas liikenne ja sitä kautta myös koko kansantalous. Veron osuus on valtava polttoaineiden hinnoissa, ja tällä hetkellä hallitus rahastaa kansalaisia näillä korkeilla hinnoilla, koska veron osuus tätä kautta tuottaa yhä enemmän. Aikooko hallitus tehdä asialle jotain?"

Selvisipähän sekin mitä tuolloin kokoomus tarkoitti asialle jotain tekemisellä. Veroa olisi pitänyt korottaa, jotta saadaan lisää rahaa. Jotkut saattoivat kuvitella, että olisi pitänyt alentaa. Mutta mitä ilmeisemmin ei, kun katsoo bensan hintaa nyt ja toisaalta budjettiehdotelmaa, jossa veroa korotetaan.

Kaikki näemmä selviää aikanaan.

EDIT 18.8. Olihan siellä hallituksen ministeri Pekkarinen(maal.) silloin 05 vaatimassa niitä veronalennuksia ja kokoomus kunnostautui asiassa muutenkin. Linkit vuoden 05 merkintöihin asiasta tässä blogissa.

Tie radioon

Pari päivää sitten puhelin soi, soittaja kertoo olevan Ylestä ja kysyy enkös kirjoittanutkin talonvaltauksesta blogiini jokin aika sitten. "Kirjoitin toki...", vastaan hämmentyneenä. Soittaja jatkaa ja kertoo, että asiasta olla tekemässä Enbusken ohjelmaan keskustelua ja että olisinko halukas tulemaan puhumaan asiasta, esiintymään ainakin vähän kriittisenä äänenä. "Eihän mulla koskaan ole keskustelua vastaan mitään ollut".

Ja niin, blogiin tehty merkintä johtaa allekirjoittaneen Tuomas Enbusken ohjelmaan ensi tiistaina 21.8. kello 9.00 keskustelemaan talonvaltauksista, niiden oikeutuksista ja taustoista Ville Komsin ja nuorisotutkija Mikko Salasuon kanssa.

Keskustelu ja väittely on itsessään kivaa, joten parhaimmillaan tästä voi tulla mielenkiintoista. Kutkuttavaa on myös se, että olen tällä kertaa puhumassa vain itsenäni, en minkään organisaation tai tahon edustajana - ei tartte pidätellä välttämättä.

torstaina, elokuuta 16, 2007

Demokratia on kylmää

SDP:ssä käynnissä olevasta - ainakin jonkinlaisesta - uudistuskeskustelusta on noussut esiin ajatus myös puolueen nimen muuttamisesta. Vanha herra Lehtinen heitti, että voisimme jättää sen sosiali -etuliitteen pois ja olla ihan vaan demokraatteja.

Saivarrelleenpa - aliarvostettu harrastus - nyt hetki. Pelkkä demokratia on hieno juttu sekin. Tiedättehän "power to the people!". Mutta pelkkä demokratia on aika kylmä, kalsa ja päämääräätön juttu. Se tarkoittaa vain sitä, että jonkinlaisella systeemillä saa kansa tai sen suuri enemmistö olla mukana päättämässä (valitsemassa päättäjiä) asioita. Eli demokraattinen puolue julistautuu vain tämän taakse. Demokratia on tapa järjestää päätösenteko. Siltä puuttuu kuitenkin sosiaalinen sydän, niin sanoakseni.

Oookei, ohjelmalla voidaan kertoa olevan jo paljon muutakin, mutta kuitenkin. Se etuliite kertoo suoraan myös jotain niistä arvoista ja tavoitteista, joita me demokratiassa haluamme olla edistämässä. Ihan samalla kuin esimerkiksi "kristillis" liite, kertoo toisenlaisista, omasta vinkkelistä ei-niin haluttavista tavoitemääreistä.

Jos nyt nimilappuja haluttaisiin viilata, niin perustellumpi vaihtoehto olisi hävittää tuo demokratia siitä nimestä. Älkää peljästykö, en aio nyt ilmoittaa valistuneen itsevaltiuden ilosanomaa. Se kuuluisa pointti on siinä, että demokratia on otettu puolueen nimeen kansainvälisen esimerkin mukaisesti - ja nimenomaan siksi, että sillä on voitu erottua ei-demokraattisista puolueista. Ja jos nyt nykysuomea tarkastelee, niin näitä jälkimmäisiä ei kauhiasti enää ole, liiku tahi hengitä. Keksitään nyt mieluummin kuitenkin jotain muuta kuin nimileikit.

Ja, pakko sanoa, voi Tamu - ei sen näin pitänyt mennä.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Kunta-ala neuvottelee

Pete ehtikin jo kirjata ylös muutamia kunta-alan neuvotteluihin liittyviä asioita. Taitavasti ja tyylillä, ottamatta kantaa siihen, mihin palkankorotuksia suunnattaisiin.

Peten mielikuva siitä, kuinka KT:n Jalonen istuu yksin palkansaajaryhmien edustajien keskellä yksin herättää kommentin. Siis siitä, mikä uutisoitiinkin, eli "riita" siitä ketkä kaikki pääneuvotteluporukassa istuvat. Hoitajaliitot mekkaloivat siitä, että heilläkin pitää olla kaksi edustajaa neuvotteluissa, eli siis käytännössä puheenjohtajat neuvottelupäälliköiden lisäksi. Mutta kun ei pidä, Tehy ja Super edustavat pöydässä yhteensä 192 000 palkansaajaa (tai siis käytänössä Tehy edustaa, pienempi hoitajaliitto vikisee). Eli vähemmän kuin JHL yksinja huomattavasti vähemmän kuin neuvotteluissa oleva osapuoli, eli Kunta-alan unioni (JHL+JYTY).

Hoitajaliitot edustavat myös vain yhtä työntekijäryhmää, kun taas unionin liito ovat alan yleisliittoja. Koon ja merkittävyyden pitää näkyä myös neuvottelupöydässä.

Kunta-alan ja koko julkisen sektorin (neuvotteluiden) ongelma on edunvalvonnan pirstaleisuus, osapuolia ja liittoja on paljon eli suomeksi liikaa. Varsinkin erityisryhmiä edustavien liittojen kohdalla syntyy muiden kanssa melkoista ristivetoa. Eikä nykymaailmassa ole mitään perustetta enää JHL:n ja Jytyn erilliselle olemassaololle.

Sopimukset saattavat syntyä yllättävänkin nopeasti, jos niikseen tulee. Viikon 36 lopulla tiedetään paljon enemmän, eli onko meillä sopimus vai ei. En tosin löisi päätäni pantiksi nopeudesta. Työnantajalla on vähän vaikeaa, kun sen osapuolen kassakirstun vartija on kerran väläyttänyt, että lisärahaa voisi olla, mutta ei tarkalleen mihin tarkoitukseen ja kuinka paljon. Neuvottele siinä nyt sitten.

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Tarpeeksi lomaa

Tarpeeksi lomaa on tarpeeksi lomaa. Riittävästi on siis ollut lomalla, kun palaa töihin neljä päivää etuajassa, kun töihin meno tuntui kiinnostavammalta, mukavammalta ja sopivammalta vaihtoehdolta kuin lomailu vielä suurimman osan viikkoa. Ei, ei, en ole unohtanut mitään oleellista, eikä seinät ole kaatumassa päälle. Tämä nyt vain meni niin, että tuntui töihin lähdöltä aamulla.

Tästä se taas lähtee, työnteko. Sopivasti tänään alkoivat myös julkisen sektorin sopimusneuvottelut. Nehän eivät järjestötoimitsijaa suoraan koske. Tai kun alkavat koskea niin sitten sattuu ja tapahtuu, ollaan jo työtaistelutoimenpiteisiin valmistautumassa. Toivottavaa on siis, että eivät ala koskea omaa työntekoa. Eri asia on sitten se, kuinka todennäköistä tämä tällä kierroksella on.

Lisäsin yhden uuden blogin sivupalkkiin. Tage on provosoivasti asiansan esittävä, vahvoja mielipiteitä omaava ja hanakasti esittävä kaveri. Toivottavasti päästää itsensä myös blogitse irti ihan kunnolla.

sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Everest yliopisto

Yliopistohuippuja kaivataan, mt. yliopisto tai Everest yliopisto – ihan miten vaan. En ole oikein omannut mielipidettä tästä huippuyliopistohankkeesta. Selkäytimellä fiilistellen se on tuntunut mielekkäältä, mutta jotenkin jotain on tuntunut olevan vialla. Tiedättehän, sillä tavalla vialla, että asiaa ei osaa yksilöidä, mutta ikään kuin jossain näkö –ja ymmärryskentän reunamilla hyppii peikkoja, joita ei kuitenkaan näe, kun siirtää katseensa siihen suuntaan.

Uusimmassa Kuvalehdessä (SK 32/07) oleva Antti Hautamäen artikkeli avasi ymmärrystä osittain. Rakenteellinen yhdistäminen saattaa olla sinällään järkevää, mutta sillä ei periaatteessa vielä saavuteta mitään – se miksi muualla pärjätään (rankingeissa) paremmin, on monen muunkin asian summa.

Oleellisin on rahoitus. Edes uusi uljas huippuyliopisto ei tule mistään kerämään sellaisia omaisuusmassoja, joiden tuotoilla se voisi itse kilpailla kärkisarjassa. Jos katsoo kärkikympin kouluja, niin niiden pääoma huitelee siellä 30 miljardin ja 5 miljardin välissä. Tuotot käytettäväksi toimintaan toista luokkaa kuin täällä aiotusta 700 miljoonasta eurosta (helvetin paljon rahaa tietysti sekin). Ja se onkin sitten tosiviisas, joka kertoo miten meille vieras lahjoituskulttuuri saadaan tänne siirrettyä siten, että omaisuus alkaa kasvaa.

Toinen juttu on se, että hallintomallin muutoksella ei saada aikaan mitään. Kärkikympistä löytyy nimittäin nytkin julkisomisteisia yliopistoja (Berkeley, San Fransisco). Siksi toisekseen on vähintäänkin erikoista kertoa, että jotenkuten demokraattinen hallintomalli ei nyt kilpailussa pärjää. Eli demokratia muuten hyvä, mutta kun tosissaan kilpaillaan, niin sitä ei ole mihinkään. Jos lähdetään soveltamaan ulos akateemisesta maailmasta, saadaan vallan loistavia yhteiskuntarakennelmia, eikö?

Ja sitten vielä se, että toimiakseen huippuopisto tarvitsee huomattavasti nykyistä suuremman joukon hakijoita joista karsia. Samalla pitäisi kansainvälisiä opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia saada houkuteltua ihan toiseen malliin kuin nykyään. Sellaiseen puolet tasoon. Kai sekin mahdollista on, vaikka en ymmärräkään ihan että miten.

Eli ei odoteta nyt ainakaan ihan heti hankkeesta jättimenestystä. Laadukasta koulutusta meillä pitää toki parantaa ja tehostaa, mutta se nyt ei välttämättä ole rankingeissa pärjäämisestä kiinni.

perjantaina, elokuuta 10, 2007

Hiipivä Eero, piilotettu media

Olen useammin kuin kerran ihmetellyt, mitä puheenjohtaja E:lle tapahtui puheenjohtajavalinnan jälkeen. Mihin katosivat ärhäkkyys, näkyminen ja reippaalla otteella asioiden kimppuun käyminen? Mihin hävisi se tyyppi, josta mediakin kirjoitti medianhallinnan mestarina.

Taas tuli todistettua kuinka helposti sitä jää omien ajatustensa rajallisuuden vangiksi. Ja kyllä, joillakin se tapahtuu helpommin kuin toisilla… Olin itsekin myytin vanki. Oletin, että puheenjohtaja ja puoluesihteeri E olisivat samalla tavalla kiinnostavia ja samalla tavalla käsiteltäviä kohteita medialle.

Silmät avautuivat maanantaina käydessäni satunnaisesta kohtaamisesta johtuen keskustelua ex-edustaja Antero Kekkosen kanssa. Puhuttiin puolueen tilasta ja tarvittavista toimenpiteistä – ja Eerosta. Yksinkertainen kysymys: ”Entä, jos Eerolle ja hänen tavalleen toimia ei tapahtunutkaan mitään? Jos se olikin media, joka muutti suhtautumistaan?”. Pam. Siinä se oli.

Se mikä oli puoluesihteerille sopivaa ärhäkkyyttä, on puheenjohtajalle – median silmissä – entisen kähmyn valokeilaan nostettua ränkyttämistä. Mikä ennen oli taitavaa julkisuudenhallintaa, on nyt temppuilua julkisuuden saamiseksi. Ja niin tarina jatkuu eteenpäin.

Ei varmaan koko totuus, mutta luullakseni osa totuutta aikaisemmin. Sitten jonkun pitäisi ajatella, että miten tilanteesta selvitään ja miten työkalupakki varustetaan uusin välinein.

Ja juu, tiedän ettei ole olemassa myyttistä ”mediaa” tai ”median silmissä” on tyhjä lauseke. Mutta joskus on yleistettävä nähdäkseen.

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Kenelle korotukset karkaavat?

Naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkankorotuksista on vaalikeskusteluista eteenpäin pikkuhiljaa virittynyt pommi, jonka purkamisessa hallitus saa käyttää kaiken taitonsa. On enemmän kuin vaikeaa nähdä miten pommi puretaan, siksi rankka ase siitä on muodostunut. Täytyy huomauttaa, että jonkinlainen purkautuminen on toivottavaa, sillä korotuksia tarvitaan.

Keskusteluissa vallitsee vain melkoiset erot siitä kenelle korotusten katsotaan kuuluvan. Puhutaan kaikista matalapalkkaisista naisaloista, hoitajista, koulutetuista hoitajista, sosiaalisektorista, koulutetuista sosiaalialan työntekijöistä ja niin edelleen. Täytyy muistaa, että jos puhutaan kaikista naisvaltaisista matalapalkka-aloista niin joukkoon kuuluu myös teollisuutta, esimerkiksi tevanake teollisuus.

Jos allekirjoittanut saisi päättää, niin suurin korottamisen vara löytyisi julkisen sektorin huonoimmin palkatusta päästä. Siis esimerkiksi perhepäivähoitajista, lähihoitajista, tuki –ja huolintahenkilökunnasta. Tämä ei ole koko lista, vaan esimerkki – eli ei tartte ampua, jos joku tärkeältä tuntuva ryhmä tuosta puuttuu.

Mikä tässä oli oleellista? Se, että niin kutsutut koulutetut alat puuttuvat joukosta. Niissä ryhmissä on vähän vähemmän huonot palkat kuin noissa esimerkissä mainituissa – vaikka siis liian matalat palkat niissäkin. Huonoin mahdollinen argumentti on se, että korotuksia pitäisi ohjata ns. koulutetuille juuri tuon koulutuksen vuoksi. Palkkaa ei missään olosuhteissa pidä mitoittaa koulutuksen mukaan, vaan tehtävien mukaan. Ei paremmasta koulutuksesta seuraa automaattisesti parempi palkka – ei saisi seurata. Erilaisesta koulutuksesta noin periaatteessa seuraa erilaisia työtehtäviä, ei erilaista palkkaa.

Valitettavasti näillä niin kutsutuilla koulutetuilla aloilla on paremmat edellytykset ajaa korotuksiaan. Esimerkiksi hoitajaliittojen kohdalla tilanne on jo pitkään ollut se, että sairaanhoitajien Tehy kuskaa miten haluaa Superia. Ja molemmathan jo olemassaolollaan heikentävät sektorin neuvotteluvoimaa.

Toivon, että jonkinlaiset kuoppakorotukset johonkin kohtaan saadaan. Se kenelle ne tulevat ja minkä suuruisina, on kokonaan toinen juttu. Vaikka tässä asiassa pitäisi olla optimisti, niin jotenkin pelottavan kaukaiselta tuntuu ajatus, että esimerkiksi metalliteollisuuden sopima palkankorotustaso edes prosentteina saavutettaisiin.

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Ruoka alv

Maalaisliiton kestoaihe ruuan arvonlisäveron alentaminen pyörii taas tai edelleen politiikan pintavesissä. Hallituskumppani yrittää kovastikin pyristellä irti hallitusneuvotteluissa annetusta lupauksesta alentaa verokantaa.

Tällä veronalennuksellahan ei ole muuta tekemistä ihmisten tai pikemminkin tavallisten makkaransyöjien tukemisessa kuin kaunis keppihevonen. Halvempi ruoka kun kuulostaa aina hyvältä useimpien korvissa ja mielissä.

Johtava hallituspuolueemme Maalaisliitto kannattaa ja ajaa tätä alennusta lähinnä vain siinä toivossa, että osa alennuksen aiheuttamasta kauppojen katteiden noususta saadaan siirrettyä maataloustuottajien kukkaroihin. Sama tapahtuu, jos kaiken järjen vastaisesti alennus siirtyy kokonaan hintoihin ja se johtaa ruokatuotteiden kulutuksen kasvuun oikeilla sektoreilla. Perinteiselle tukijajoukolle, kun ei ole tukien ylläpidon lisäksi mannaa saatu pelloille sadetettua viime vuosina. Puolueen etäpesäke MTK tarvitsee voitelua, viime vuodet ovat menneet pikemminkin erimielisyyksien merkeissä.

Kuten Jukka on huomauttanut, kannattaa katsoa vain Keskon kurssikehitystä vaalien jälkeen, jotta näkee miten markkinat ruuan alvin vähennysodotukseen suhtautuvat. Ei se kurssi olisi noussut, jos alennuksen ei odotettaisi siirtyvän katteisiin ainakin osittain. Jos viiden prosentin alennuksesta yksikin siirtyy suoraan katteisiin tekee se etenkin suurten kauppojen ja ketjujen kyseessä ollessa merkittävän lisän voittoihin.

Toinen porvaripuolue taas haluaa käytettävissä olevat rahat mieluummin toisiin kohteisiin kuin ruokakauppiaille ja maataloustuottajille. Lisäksi alennus on leimallisesti niin maalaisliiton heiniä, että siitä seuraavat mielikuvapisteet valuvat automaattisesti heidän laariinsa.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Katainen kepittää kepulaisia

Kyllä maalaisliittoa luulisi harmittavan. Katainen antaa ennakkodataa budjetista - ja vie pisteet.

Perintöveron huojennus ja eläkeläisten veron korjaus saivat eilen "Jyrkin. Älä koske" leimat itseensä. Maalaisliitto ei mahda mitään koska kumpaakaan asiaa he eivät halua julkisesti vastustaa.

Harmi muuten sinällään että asioista, jotka olisivat tapahtuneet kaikissa hallituskokoonpanoissa, pystyy keräämään sangoittain pisteitä. Mutta sellaista tämä on, mitäs hirttäydyttiin raameihin viime hallituksessa.

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Olemattomat poterot

Tasavallan pää oli tänään kiinnittänyt huomiota puolustusministeri Häkämiehen "kanttinitehtävä" -puheisiin. Ei niistä sen enempää, hyvin kuitattu.

Samassa Suomen Kuvalehden haastattelussa arvon ministeri moneen kertaan korosti sitä, kuinka ulkopolitiikka pitää demystifioida ja siitäkin pitää saada keskustella. Ilmeisesti hän kuitenkin tarkoittaa tällä sitä, että hänen pitää saada keskustella siitä niin, että hänelle ei sanota pahasti vastaan.

Ykköesimerkki hänelle olivat nimittäin nämä kuuluisat rynkyt ja Afghanistan. Häkämies pitää edelleen kummallisena, että asiaa ei voitu keskustella ja sitä harkita uudestaan. Hän korosti edelleen, että asia on enemmän poliittinen kuin jurididenkin. Saattaa, arvon ministeri, olla niin, että moni ajatuksen tyrmääjistä, on nimenomaan poliittisesti sitä mieltä, että Afghanistan on sotatoimialuetta. Ja edelleen poliittisesti sitä mieltä, että aseita ei sinne pidä mieltä. Juridiikka nyt vain on sattunut ainakin tähän mennessä tulkiten olevan näiden näkemysten puolella.

Mutta toisaalta, kesällä saa poliittokin vähän olla vapaalla. Kuten kepun Iso-K, samoin Häkämieskin löysäili puheissaan. Mikään kun nyt ei ole kovin paljon löysempää kuin sanoa, että jostakin (tässä ulkopolitiikka) pitäisi keskustella enemmän ja olla avoimempaa. Mitään omaa sisältöä keskusteluun ei sitten tarjotakaan.

Matkasta on toivuttu. Huomenna pistetään auton nokka kohti Valkeakoskea.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

So this was Europe

Budapest. Ferihegy 2B. Reissu alkaa olla kotiin lentoa vaille paketissa. Pidempäänkin olisi voinut olla, mutta toki kotiinkin on mukava mennä.

Tuonnempana ehkä vielä muutama tarkempi reissuhuomio. Muuten blogikin palaa arkeen.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

So this is Europe X

Budapest. Time cafe & Lounge. Lounaalla. Whooho! Lämpötila vain +34.

Budapest erilailla päivä. Käytiin lähiöissä ja aivan tolkuttoman valtavalla (kiinalaisella) torilla. Elintaso -ja osin elämäntaparaja on jyrkkä, kortteli oikeaan suuntaan ja homma muuttuu.

Eilen syötiin reissun parasta ruokaa. Kaupunginpuiston lähellä on Paprika, jonka riistaruoka on erinomaista. Maha vinkui villisiasta tyytyväisenä.

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

So this is Europe IX

Budapest. Välikuolema kämpillä. Chill out päivä.

Kuumuus on edelleen kova. Päivä menee kuitenkin rennosti, pidetään leppoisaa päivää pienen käpystelyn ja ympärilleen kuikuilun merkeissä. Ei siis kummempia ohjelmia.

Vaikka Budapest onkin ihan aikuistenkin oikeesti metropoli, niin hiljaiseksi menee näin sunnuntaina. Sopii tunnelmaan kuiteskin

So this is Europe VIII

Budapest. Hostel Alfa. Joskus reissun majoitustuuri vain päättyy.

Paikka on kyllä siisti ja omistaja mukava ja puhuu hyvää englantia. Huone vain on tosi pieni... Ja sänky mallia pari ja kapea.

Toinen nukkuu lattialla sitten niin saadaan onnistumaan. Nukkuisihan tuossa muuten, mutta on kuumuus ja 2 hikoilevaa äijää.

Ja käveltiin muuten 2 km ohi hostellin. Se kun on merkitty vain ovisummeriin ilman kylttejä tai vastaavia.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

So this is Europe VII

Yhä Brno. Rautatieaseman terassi. Kiinanshakkia pelatessa. Neiti K lähtee Prahaan ja me palaamme Budapestiin.

Eilinen ilo on tämän päivän väsy. Edessä 4 tuntia toipumìsta junassa ja sitten taas mennään. Majoitus on kyllä varattu eli ei hätää. Nyt suunnataan Pestin puolelle ja aika keskustaan.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

So this is Europe VI

Brno. Ravintola Cesna Hora. Samannimisen panimon mesta. Erinomaisia tuotteita, etenkin "1530" olut.

Otettiin eilen
neiti K asemalta matkaan ja majoituttiin oikein mukavaan Pension Eugenieen. 5 huoneen mesta, pieni ja toimiva.

Muutama olut eilen ja tänään turisteilua. Tsekin matkaaja, poistu Prahasta ja matkusta Brnoon.

Täällä kokee Tsekin arkielon keskustassa. Ja kaupunki on kiva, erittäin viihtyisä.

Tästä tähän. Juuri nyt 1530 kiipeää pitkin otsaa kohti hiusrajaa.

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

So this is Europe V

Bratislava. Bussiasema. Pidetään siirtymät lyhyinä kelien johdosta, odotamme Brnoon, Tsekkeihin menevää bussia. Hostellinpitäjä oli tosi kiltti ja heitti meidät autollaan asemalle.

Bratislava on suositeltava paikka. Varsinkin, jos on tulossa isommasta ja kiehuvammasta metropolista. Kuin Praha pienoiskoossa, tosin radikaalisti pienemmällä turistimäärällä ja makuuni sopivammalla turistimäärällä.

Bratislavan majoituksesta on sanottava se plussa vielä, että käytössä oli pakastin. Saatiin iltaisin jääkylmää jekkua :)

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

So this is Europe IV

Bratislava. Kahvila Tonavan rannalla. Kaljalla. Edelleen kuuma, +39.

Jos matkaseurasi käy turisti-infossa kysymässä kuinka pitkä matka on asemalle, eikä saa selkeää vastausta, käske takaisin. 3,5 km rinkka selässä ei välttämättä vastaa käsitystäni hauskasta. No, okei, yhteispäätöksellä lähettiin käveleen. Nämä on niitä juttuja, joista reissulegendat syntyvät.

Rautatieasemalta meidät bongattiin kivaan ja pieneen hostelliin. Pisteet samas paikas olevalle 50+ jenkkipariskunnalle, joka on 2kk kiertämässä (huonojen) rinkkojen kanssa Eurooppaa.

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

So this is Europe III

Unkari, bussi välillä Budapest-Esztergom. Suunta siis kohti Slovakian rajaa. On tarkoitus ylittää raja ja Tonava kävellen -siltaa pitkin, ei vetten päällä -, hulluutta tässä helteessä.

Onneksi bussissa on jonkinlainen ilmastointi. Reissaajan kannattaa olla vähän röyhkeä, vaikkapa paikkoja bussissa otettaessa...

Ikävintä on, että matkaseuralle pitää nyt olla nätisti. Sillä on meidän Jekku repussaan.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

So this is Europe II

Budapest, matkalla Statue Parkista kaupunkiin. Kuuma, +37.

Eilen loppui jo toivo pelin näkemisestä. Majoituksessa olikin iloinen yllätys että finaali näkyi Unkarin tv:ssä. Kyllä se on kaunista, kun kaksi miestä makaa kuumassa hotellihuoneessa kalsareissaan ja katsoo 12 tuuman vastaanottamisesta laatu jalkapalloa. Argentiina oli parempi ja Brasilia voitti...

Nyt kaljalle ja kaupunkia ihmettelemään.huomisesta matkakohteesta ei ole tietoakaan. Ihanaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007

So this is Europe

Budapest Ferihegy (plus äännemerkit) terminaali 2B.

On sitten mahdollista siirtää laukkuja koneesta hihnalle toistatuntia. Oli ruuhka tai ei - ei ole - niin ei saa kestää näin kauaa.

Onneksi ei oo kiire. Paitti et pitää majottua ja löytää sporttibaari. Tulee copa americanan loppuottelu, jos joku ei muka tiennyt

Onko 32 astetta paljon tähän aikaan. On.

Ei takeita ja off again

Odotettua, mutta valitettavaa. Venäjä jäädyttää TAE sopimuksen. Tämä on tyypillinen tapaus, jossa kumpikin osapuoli on oikeassa - ja väärässä. On ikävää, että tavanomaisten aseiden vähentämiseen tähtäävä sopimus kutistuu vain yhdeksi pelinappulaksi suurvaltojen välisessä kamppailussa. Ookei, toki sopimus alunperinkin oli juuri diplomatiaa, tosin sillä oli hyvä tarkoitus.

Yhä kauempana tuntuu olevan sellainen hetki, että aseriisunta voisi jälleen edetä ja aseiden määrä todella vähetä. Valtiot tuntuvat (taas) juuttuvan yhä syvemmälle varustelukierteeseen. Tulevaisuuden kannalta kaikkein huonointa lupaa se, että käyttämättömillä aseilla tuntuu olevan ikävä taipumus jossain vaiheessa alkaa poltella omistajatahojensa näpeissä. Kun on lelu, sillä tarttis myös päästä leikkimään.

Ja sitten se on off again. Muutaman tunnin päästä lähtee lento kohti Budapestia. Pariksi ekaksi yöksi on majoitus varattu ja sitten mennään sinne minne nenä näyttää, suurella todennäköisyydellä useampaan lähivaltioon. Jos kännykkä pysyy hallussa ja luppoaikaa on, niin ainakin omaksi huviksi laitan ajatuksia ja sijainteja myös blogiin.

lauantaina, heinäkuuta 14, 2007

Tupo is no more

... Also spracht Sailas. Siis tuo kyykyttäjien kuningas ja pahanilmanlintu mustinta sorttia.

Voimakas tulopolitiikka on toki maailmalla käynyt harvinaiseksi. Ei sen kuitenkaan tarvitse meiltä loppua. Ei kai kukaan rationaalinen työnantaja hylkää mitään mallia, jolla sopimukset voidaan tehdä?

Semminkin kun viimeiset tupot ovat olleet työnantajille(kin) edulliset.

Kuka tahi ketkä olivatkaan Sailaksen viestin kohde?

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Individualistin ongelma

Yksilökeskeisyys eli individualismi on teema tai teoria, joka yleensä yhdistetään liberalismiin tai yleisemmin johonkin oikeistolaiseen suuntaukseen (liberalismihan ei sinällään ole oikestolaista, sosialiademokratiakin rakentuu klassisen liberalismin perinteelle - ja tietyssä mielessä Adam Smith on yksi varhaisia Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan isiä.

Mutta individualismilla on ongelma. Ajatellaan taloudellisia nousu- ja laskukausia, jotka tällä hetkellä vallitsevassa totuudessa nähdään luonnonlakeina. Taloudellisen laskun tai laman vallitessa yksilön itsensä kannalta on järkevintä säästää - laittaa rahaa sivuun käytettäväksi, jos pahat ajat kohtaavat myös itseä. Eli oletetaan säästön vielä olevan mahdollista.

Nykyisessä taloudellisessa järjestelmässä taas kokonaisuuden kannalta olisi järkevää, että yksilöt käyttäisivät liikenevät rahansa kulutukseen ja pitäisivät talouden pyörät näin pyörimässä. Tästä individualisti ei tietenkään voi välittää, mutta markkinaihminen voi. Individualisti ei yksinkertaisesti voi ottaa lukuun etua, joka syntyy kollektiivisen kautta - tässä markkinoiden. Eli ollakseen rationaalinen indidualisti pitää uskoa ainakin jonkinasteisesti myös kollektiiviseen hyvään. Toisin sanoen suuntautua ainakin tältä osin vasemmistolaisesti.

Varmaan epäselvä ajatus. Itseäni se tietyllä tavalla huvittaa ja kiinnostaa. Tiedä häntä sitten mitä saunan höyryissä oli, kun lauteilla tuli mieleen.