Tästä on tullut jo kirjoitettua, mutta silti. Suomen kunta- ja aluerakenne kaipaa kipeästi uudistamista. Meillä on kuntia, kuntayhtymiä, seutukuntia, maakuntahallintoa, sairaanhoitopiirejä, te-keskuksia, läänejä.... Hallinto on aivan riittävän iso jo nyt. Minun päähäni ei mahdu, että ongelma poistuisi maakuntahallintoa vahvistamalla, mikä on päähallituspuolue Keskustan kanta.
Tuo kanta lienee olemassa lähinnä sen takia, että he saisivat käännettyä huomion pois hallitsemiensa kuntien surkeasta tilasta maakuntahallinnon varjon alle piiloon. Ongelmia ei tässä asiassa yksinkertaisesti ratkota hallintoa lisäämällä.
Kunnille pitäisi antaa ultimaatumi, että seuraavan viiden vuoden aikana niiden tulee valmistella yhteenliittymisiä niin, että jäljelle jäisin n. 100 kuntaa nykyisen reilun neljänsadan sijaan. Jos kunnat eivät itse saisi asiaa kuntoon, alkaisi valtiovalta runnoa yhdistymisiä läpi.
Tällä voitaisiin lopettaa kuntayhtymät, seutuhallinto ja keventää maakuntahallintoa. Jäljellä olisivat periaatteessa, tiettyinen lisineen, päätoimijat eli valtio ja kunnat. Samalla kuntien itsehallintoa ja kansanvaltaisuutta pitäisi rajusti kehittää. Iso piste.
Käännän huomenillalla automme nokan kohti Rukaa ja viikon kevätlomaa. Saatan vielä huomenna olla kirjoittamassa - tai sitten en. Merkinnät heräävät eloon viimeistään Rukalta palattua eli 9.5.
torstaina, huhtikuuta 28, 2005
maanantaina, huhtikuuta 25, 2005
Ikuisuusaiheita: Tv-maksut
Nykyisin kuulun siihen kunnon kansalaisten joukkoon´, joka maksaa tv-lupansa. Ihan aina se ei näin ole ollut. Keskustelut tv-maksuista on suomalainen ikuisuusaihe.
On oikein, että meillä on valtion ylläpitämä yhtiö eli YLE, joka ainakin tiettyyn rajaan asti pitää kiinni monipuolisemmasta ja moniarvoisemmasta ohjelmatarjonnasta kuin kaupalliset kanavat. Lisäksi omalla tv-toiminnalla turvataan paremmin tiedotuksen toiminta mahdollisessa kriisitilanteessa ja niin edelleen.
Tv-lupamaksu sinällään on perua niiltä ajoilta, kun luolaihmisten asumuksiin antenneja kiinni ruuvailtiin. Tv oli luksustuote ja sen katsojat maksoivat siitä. Katselumaksustahan ei ole kysymys, sillä vaikka joku poikkeusyksilö ei tv:tä omistaisikaan hän ei voi välttyä altistumasta ainakin sen lyhythetkiselle katselulle.
Ylen toiminta pitäisi rahoittaa budjetista niin kuin muukin valtion toiminta. Lupamaksujen lisääminen veroihin ei aiheuttaisi edes huomattavaa korotusta, puhutaan jostain prosentinkymmenyksistä. Samalla eduskunta säätäisi lain, jossa todettaisiin YLE:n perusrahoituksen taso ja sen kehittyminen tulevaisuudessa.
Ei tarttis keskustellla lupamaksuista enää, veis valtio senkin huvin ;)
On oikein, että meillä on valtion ylläpitämä yhtiö eli YLE, joka ainakin tiettyyn rajaan asti pitää kiinni monipuolisemmasta ja moniarvoisemmasta ohjelmatarjonnasta kuin kaupalliset kanavat. Lisäksi omalla tv-toiminnalla turvataan paremmin tiedotuksen toiminta mahdollisessa kriisitilanteessa ja niin edelleen.
Tv-lupamaksu sinällään on perua niiltä ajoilta, kun luolaihmisten asumuksiin antenneja kiinni ruuvailtiin. Tv oli luksustuote ja sen katsojat maksoivat siitä. Katselumaksustahan ei ole kysymys, sillä vaikka joku poikkeusyksilö ei tv:tä omistaisikaan hän ei voi välttyä altistumasta ainakin sen lyhythetkiselle katselulle.
Ylen toiminta pitäisi rahoittaa budjetista niin kuin muukin valtion toiminta. Lupamaksujen lisääminen veroihin ei aiheuttaisi edes huomattavaa korotusta, puhutaan jostain prosentinkymmenyksistä. Samalla eduskunta säätäisi lain, jossa todettaisiin YLE:n perusrahoituksen taso ja sen kehittyminen tulevaisuudessa.
Ei tarttis keskustellla lupamaksuista enää, veis valtio senkin huvin ;)
lauantaina, huhtikuuta 23, 2005
Presidenttipelin sietämättömyys
Tässä on vähän vajaa vuosi aikaa tasavallan presidentinvaaleihin. Media pyörittää peliä jo täysillä, viimeksi eilen tuli maikkarin teettämä mielipidetutkimus ehdokkaiden kannatuksesta. Otsikointi oli näyttävää: Vanhanen ja Niinistö tasoissa! Halonen ei enää yhtä vahvoilla. Halonen sai vain 55% kannatuksen, joka siis riittäisi kirkkaasti voittoon ensimmäisellä kierroksella.
Se ei kuitenkaan ollut se sietämättömyys, josta ajattelin natkuttaa. Se on koko peli ja sen pelaaminen jo nyt ja tapa jolla sitä pelataan. Aika on liian aikaisin, jos eduskuntavaaleja, joilla on maan kannalta mucho enemmän vaikutusta, käytäisiin vuosi ennen vaaleja, niin kansa saattaisi reagoidakin. Vanhanen ja Niinistö on puolestaan puheissaan maalailleet presidenttiyttä, jota ei koskaan enää tule takaisin. (Nuo ajat Kekkosen ihanan ja niin edelleen).
Presidentin on pitänyt Suomessa alistua parlamentarismiin - ja hyvä niin. Jos porvarilliset ehdokkaamme muuta haikailevat tosissaan, niin toivottavasti tämä maa varjeltuu sellaiselta presidentiltä. Vanhat valtaoikeudet mielessä nykyisen perustuslain aikana - hu huh....
Se ei kuitenkaan ollut se sietämättömyys, josta ajattelin natkuttaa. Se on koko peli ja sen pelaaminen jo nyt ja tapa jolla sitä pelataan. Aika on liian aikaisin, jos eduskuntavaaleja, joilla on maan kannalta mucho enemmän vaikutusta, käytäisiin vuosi ennen vaaleja, niin kansa saattaisi reagoidakin. Vanhanen ja Niinistö on puolestaan puheissaan maalailleet presidenttiyttä, jota ei koskaan enää tule takaisin. (Nuo ajat Kekkosen ihanan ja niin edelleen).
Presidentin on pitänyt Suomessa alistua parlamentarismiin - ja hyvä niin. Jos porvarilliset ehdokkaamme muuta haikailevat tosissaan, niin toivottavasti tämä maa varjeltuu sellaiselta presidentiltä. Vanhat valtaoikeudet mielessä nykyisen perustuslain aikana - hu huh....
keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2005
Sillä Silmällä - Ohi On
Nyt siitä on vähän yli puoli tuntia, kun Nelonen näyti Suomen Sillä Silmällä jaksoni. Kommentteja sataa niin tekstiviestillä kuin meilissäkin, ehkä jokunen säästy vielä tännekin. Vaimoni Mirkan näkemys asiaan on luettavissa hänen blogistaan.
Kokemus oli e r i t t ä i n mielenkiintoinen - ja hauska. Selkäkarvoja en ole vielä jäänyt kaipaamaan.... Ennen kuin kommentoin ohjelmaa, sen tekemistä, viisikkoa tai muuta asiaan liittyvää sen enempää niin tarkista ohjelma-avustajasopimukseni siitä minkä verran asioista saa edes kertoa ;)
Palataan ja toivottavasti ne jotka katsoivat nauttivat edes hetken verran.
Kokemus oli e r i t t ä i n mielenkiintoinen - ja hauska. Selkäkarvoja en ole vielä jäänyt kaipaamaan.... Ennen kuin kommentoin ohjelmaa, sen tekemistä, viisikkoa tai muuta asiaan liittyvää sen enempää niin tarkista ohjelma-avustajasopimukseni siitä minkä verran asioista saa edes kertoa ;)
Palataan ja toivottavasti ne jotka katsoivat nauttivat edes hetken verran.
Maakuntahallintoa
Kepulaiset rakastavat ajatusta maakuntahallinnon vahvistamisesta. Siis sitä, että nyt olemassaolevaa maakuntarakennetta lähdettäisiin kehittämään ja vahvistamaan sekä sen valtaoikeuksia että poliittista päätöksentekoa. Se merkitsisi vaaleilla valittavia luottamushenkilöitä maakuntatasolle ja tuon tason uusia oikeuksia päättää alueensa kehittämiseen liittyvistä asioista.
En voi lakata ihmettelemästä sitä intoa, mikä heilläon kehittää uusia hallinnon tasoja. On totta, että kuntarakenteemme kaipaa uudistamista. Mutta yhtä totta on se, että ongelmat eivät ratkea ottamalla askel taaksepäin - ikäänkuin vanhaan läänijärjestelmään, vain vähän isompaan. Uudet hallinnotasot eivät helpota ongelmia, jos samalla ei pureta vanhoja.
Todelliset ratkaisut löytyvät kuntarakenteen uudistamisesta, kuntien määrän vähentämisestä ja kunnallisdemokratian vahvistamisesta. Kuntien koko tulee väistämättä Suomessa kasvamaan. Silloin tarvitaan lisää demokraattisia mahdollisuuksia mahdollisimman alas, lähelle ihmisiä. Maakuntataso on abstrakti, epämääräinen käsite. Kuinkahan moni helsinkiläinen tuntee jotain yhteenkuuluvuutta Uudemaan maakunnan kanssa? EVVK?
En voi lakata ihmettelemästä sitä intoa, mikä heilläon kehittää uusia hallinnon tasoja. On totta, että kuntarakenteemme kaipaa uudistamista. Mutta yhtä totta on se, että ongelmat eivät ratkea ottamalla askel taaksepäin - ikäänkuin vanhaan läänijärjestelmään, vain vähän isompaan. Uudet hallinnotasot eivät helpota ongelmia, jos samalla ei pureta vanhoja.
Todelliset ratkaisut löytyvät kuntarakenteen uudistamisesta, kuntien määrän vähentämisestä ja kunnallisdemokratian vahvistamisesta. Kuntien koko tulee väistämättä Suomessa kasvamaan. Silloin tarvitaan lisää demokraattisia mahdollisuuksia mahdollisimman alas, lähelle ihmisiä. Maakuntataso on abstrakti, epämääräinen käsite. Kuinkahan moni helsinkiläinen tuntee jotain yhteenkuuluvuutta Uudemaan maakunnan kanssa? EVVK?
tiistaina, huhtikuuta 19, 2005
Ryhmäkannetta
Pukkaa, ei pukkaa ja pukkaa taas. Suomessa on ryhmäkannelainsäädäntöä yritetty saada aikaan jo vuosia. Asia on kaatunut milloin mihinkin intohimoihin, edellisessä hallituksessa kokoomuksen yrityslähtöiseen vastustukseen.
Jonkinalainen, ei kuitenkaan Ameriikoista kopioitu, ryhmäkanne olisi syytä saada aikaiseksi. On järjetöntä, että jos suurta joukkoa kuluttajia on kolhinut saman yrityksen sama virhe, pitää heidän kaikkien käydä erikseen oikeutta yritystä vastaan saadakseen korvauksia. Tai sitten jonkun rohkea pitää käydä erikseen oikeutta, jotta määrättäisiin yleinen korvaus kaikille vahingoista kärsineille.
Olisi hyväksi, jos eri kuluttajien kärsimätä vahingot voitaisiin summata yhteen juttuun ja ajaa sitä sitten könttänä oikeudessa. Yritykset pelkäävät tätä suurten vahingonkorvausten pelossa. Luulisi heidän enemmän pelkäävän yrityksensä tekevän tällaisia virheitä ja yrittävän minimoida riskit niihin.
Tällä ryhmäkanteen yrityskierroksella hommaa hidastuttaa Keski-Suomen supermiehen, tuon Pekkarisen Maurin, nostama suuri vastustus. Onko Maurikin yritysmaailman asialla? Ehkä, mutta pikkulinnut kertovat hänellä kyseen olevan henkilökohtaisesta motiivista. Veti herneet sen verran syvälle nekkuliin, kun demarit kaatoivat hänen te-keskusten uudistus(luetaan romuttamis) hankkeensa, että nyt on perskohtainen pakko kaataa jokin demareiden ajama asia. Ja uhrina näyttäisi siis olevan ryhmäkannelainsäädäntö. Politiikkaa ei-niin-kovin-kauneimmillaan.
Jonkinalainen, ei kuitenkaan Ameriikoista kopioitu, ryhmäkanne olisi syytä saada aikaiseksi. On järjetöntä, että jos suurta joukkoa kuluttajia on kolhinut saman yrityksen sama virhe, pitää heidän kaikkien käydä erikseen oikeutta yritystä vastaan saadakseen korvauksia. Tai sitten jonkun rohkea pitää käydä erikseen oikeutta, jotta määrättäisiin yleinen korvaus kaikille vahingoista kärsineille.
Olisi hyväksi, jos eri kuluttajien kärsimätä vahingot voitaisiin summata yhteen juttuun ja ajaa sitä sitten könttänä oikeudessa. Yritykset pelkäävät tätä suurten vahingonkorvausten pelossa. Luulisi heidän enemmän pelkäävän yrityksensä tekevän tällaisia virheitä ja yrittävän minimoida riskit niihin.
Tällä ryhmäkanteen yrityskierroksella hommaa hidastuttaa Keski-Suomen supermiehen, tuon Pekkarisen Maurin, nostama suuri vastustus. Onko Maurikin yritysmaailman asialla? Ehkä, mutta pikkulinnut kertovat hänellä kyseen olevan henkilökohtaisesta motiivista. Veti herneet sen verran syvälle nekkuliin, kun demarit kaatoivat hänen te-keskusten uudistus(luetaan romuttamis) hankkeensa, että nyt on perskohtainen pakko kaataa jokin demareiden ajama asia. Ja uhrina näyttäisi siis olevan ryhmäkannelainsäädäntö. Politiikkaa ei-niin-kovin-kauneimmillaan.
maanantaina, huhtikuuta 18, 2005
Varastettujen papereiden taakka(3)
Taakka on nyt ilmeisesti ohitse. Poliisi soitti eilen ja sanoi, että edellisenä yönä heillä oli jäänyt nalkkiin kaksi autovarasta. Toisen hallusta löytyi ajokorttini.
Kaveri väitti löytäneensä kortin pari päivää aikaisemmin Kalliosta kadulta. Uskokoon ken tahtoo. Ikävää on tietysti se, että ellei jostain putkahda esiin valvontakameran nauhaa tai muuta todistetta papereiden/korttieni käytöstä, niin niistä rikoksista ei häntä saada kiinni.
Nyt voin vain vaatia rangaistusta kätkemisrikoksesta eli siitä että on pimittänyt paperini niitä palauttamatta. Näin tulen tekemään, jotta kaveri saa jotain rangaisusta tästäkin. Onneksi olin hidas, enkä ehtinyt vielä uutta ajokorttia hankkimaan, säästyy nekin rahat kun saan vanhan korttini nyt takaisin.
Kaveri väitti löytäneensä kortin pari päivää aikaisemmin Kalliosta kadulta. Uskokoon ken tahtoo. Ikävää on tietysti se, että ellei jostain putkahda esiin valvontakameran nauhaa tai muuta todistetta papereiden/korttieni käytöstä, niin niistä rikoksista ei häntä saada kiinni.
Nyt voin vain vaatia rangaistusta kätkemisrikoksesta eli siitä että on pimittänyt paperini niitä palauttamatta. Näin tulen tekemään, jotta kaveri saa jotain rangaisusta tästäkin. Onneksi olin hidas, enkä ehtinyt vielä uutta ajokorttia hankkimaan, säästyy nekin rahat kun saan vanhan korttini nyt takaisin.
sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2005
Kepulaisten juhlissa
Olin eilen niinkin itselleni epätyypillisessa paikassa ja seurassa kuin Keskustanuorten 60-vuotisjuhlilla Aktiasalissa, Yrjönkadulla (töitten puolesta siis edustamassa). Vaikka en ymmärräkään, miksi nuorisojärjestön juhlassa pitää kuunnella oopperalaulajaa tai pukeutua frakkiin niin kokonoisuutena oli ihan mielenkiintoinen kulttuurimatka.
Itselleni täysin vierasta ja uutta oli maakuntalaulujen laulaminen tilaisuudessa. Kuvittelin ettei niitä näe kuin peruskoulun oppikirjoissa. Kertoo kuulemma heikäläisten perinteestä. Maakuntia ja alueita kosketeltiin muutenkin paljon.
Olli Rehn piti sinänsä ansiokkaan puheen. Siinä kohtaa vähän nikotutti, kun hän esitti ettei mikään muu puolue olisi pystynyt johtamaan Suomea laman läpi ei EU:n jäseneksi kuin Kepu 90-luvun alussa. Kansanedustaja Kaikkosen kiitospuhe oli hyvä siihen asti, kunnes Antti ohitti kohdan, jossa olisi pitänyt lopettaa.
Sellaista se oli, kepulaisten juhlissa.
Itselleni täysin vierasta ja uutta oli maakuntalaulujen laulaminen tilaisuudessa. Kuvittelin ettei niitä näe kuin peruskoulun oppikirjoissa. Kertoo kuulemma heikäläisten perinteestä. Maakuntia ja alueita kosketeltiin muutenkin paljon.
Olli Rehn piti sinänsä ansiokkaan puheen. Siinä kohtaa vähän nikotutti, kun hän esitti ettei mikään muu puolue olisi pystynyt johtamaan Suomea laman läpi ei EU:n jäseneksi kuin Kepu 90-luvun alussa. Kansanedustaja Kaikkosen kiitospuhe oli hyvä siihen asti, kunnes Antti ohitti kohdan, jossa olisi pitänyt lopettaa.
Sellaista se oli, kepulaisten juhlissa.
torstaina, huhtikuuta 14, 2005
Sillä Silmällä
No niin, nyt voin kertoa, että aiemmin viittaamani docusoap oli siis Suomen sillä silmällä. Siis se ohjelma, jossa viisi homomiestä stailaa yhden heteron. Eli tässä tapauksessa yhden jakson verran minut. Hauskaa oli ja myös opettavaista.
Ei vielä tästä kuitenkaan enempää. Kiinnnostuneille - ja niin, no, tietysti muillekin - kerrottakoon, että jakso, jossa meikäläistä yritetään saada kuntoon tulee ulos ensi viikon keskiviikkona eli 20.4., nelosella ja 20.30.
Ei vielä tästä kuitenkaan enempää. Kiinnnostuneille - ja niin, no, tietysti muillekin - kerrottakoon, että jakso, jossa meikäläistä yritetään saada kuntoon tulee ulos ensi viikon keskiviikkona eli 20.4., nelosella ja 20.30.
keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2005
Varastettujen papereiden taakka(2)
Piti mainitsemani, mutta meni ohi tuossa hetken kiitävässä pyhässä raivossa, että varastettujen papereiden taakka jatkuu. Eilen nimittäin tuli kotiin taas tilausvahvistu matkapuhelinyhtiöltä. Tällä kertaa kyseessä oli Tele-Finland, Tuo ei-niin halpoja puheluita myyvän Telia-Soneran, halvempia puheluita myyvä tytäryhtiö.
Tällä kertaa asia oli helpompi hoitaa, sillä kiusankappaleeni ei ollut saanut sim korttia mukaansa vaan se tuli minulle postissa vahvistuksen mukana. Jos näitä nyt tulee edelleen, tulee samalla tehtyä hyvin pieneen otantaan perustuva tutkimus yhtiöiden asiakaspalvelujen vastausajoista. Elisa vastasi n. kolmessa sekunnissa, eilen Tele-Finland vastasi noin 20:ssä minuutissa.
Tällä kertaa asia oli helpompi hoitaa, sillä kiusankappaleeni ei ollut saanut sim korttia mukaansa vaan se tuli minulle postissa vahvistuksen mukana. Jos näitä nyt tulee edelleen, tulee samalla tehtyä hyvin pieneen otantaan perustuva tutkimus yhtiöiden asiakaspalvelujen vastausajoista. Elisa vastasi n. kolmessa sekunnissa, eilen Tele-Finland vastasi noin 20:ssä minuutissa.
Sovinistinen SDP?
Piti kirjoittamani Kepun ministerivalinnoista Lehtomäen tulevan äitiysloman johdosta, ministeri oikeudesta äitiyteen ja heidän pelkästään pääministerille kuuluvasta ministerinimityksestään, mutta se saa nyt jäädä, kun aamulla vedin kahvit väärän kurkkuun ja korva kautta ulos UP-demaria lukiessani.
Puolueen varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen ryöpyttää puoluetta "miehisistä valtarakenteista" ja valittaa, että "naisen pitää olla nöyrä ja kiltti". Joo, joo. Tottakai puolueen järjestökentässä, varsinkin siellä perustasolla ympäri Suomen ylikokoista kuntakenttää on suurin piirtein samoja miehisiä valtarakenteita kuin yhteiskunnassa ylipäätään. Miehillä on rasitteenaan pitkä toista sukupuolta alistava historia, mitä ei kuitenkaan voine laskea nykyisten miesten tappioksi, eihän.
Tahvanainen on vetänyt herneen nenuliin siitä, että SDP:ssä on kaivattu nuoria miehiä esiin. Meillä on paljon päteviä nuoria naisia näkyvillä paikoilla, puolueessa, eduskunnassa, kunnissa ja niin edelleen. Nuoria miehiä ei johtopaikoilla hirvittävästi ole. Ei kai olisi mitään väärää siinä, että niissä paikoissa, jossa järjestödemokratialla voidaan nostaa nuori mieskin esiin, sitä tehtäisiin, jos päteviä on tarjolla? Tasa-arvon hengessä?
On täysin tuulesta temmattua jurnutusta väittää, että puolueen johtoelimissä olisi vielä näitä maskuliinisia valtarakenteita olemassa. Ne on tästä tasa-arvopuolueesta purettu jo vuosia sitten. Näyttää että niiden jäänteet elävät lähinnä siksi, että osa naisista aina välillä turvautuu tähän valituskorttiin. Tasoittaa kummasti tietä, kun vetoaa siihen, että taas naisia syrjitään. Tasa-arvoa tunnustavat miehet tuntevat sitten kollektiivista häpeää siitä, että tasa-arvo ei ole vielä täydellinen - niin minäkin.
Asioita voi myös yrittää muuttaa, eikä valittaa päämäärättömällä tavalla. Tarvitsemme nuoria, olivatpa he sitten miehiä tai naisia - sukupuolella ei niin väliä, pätevyydellä ja osaamisella sitten enemmän.
Puolueen varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen ryöpyttää puoluetta "miehisistä valtarakenteista" ja valittaa, että "naisen pitää olla nöyrä ja kiltti". Joo, joo. Tottakai puolueen järjestökentässä, varsinkin siellä perustasolla ympäri Suomen ylikokoista kuntakenttää on suurin piirtein samoja miehisiä valtarakenteita kuin yhteiskunnassa ylipäätään. Miehillä on rasitteenaan pitkä toista sukupuolta alistava historia, mitä ei kuitenkaan voine laskea nykyisten miesten tappioksi, eihän.
Tahvanainen on vetänyt herneen nenuliin siitä, että SDP:ssä on kaivattu nuoria miehiä esiin. Meillä on paljon päteviä nuoria naisia näkyvillä paikoilla, puolueessa, eduskunnassa, kunnissa ja niin edelleen. Nuoria miehiä ei johtopaikoilla hirvittävästi ole. Ei kai olisi mitään väärää siinä, että niissä paikoissa, jossa järjestödemokratialla voidaan nostaa nuori mieskin esiin, sitä tehtäisiin, jos päteviä on tarjolla? Tasa-arvon hengessä?
On täysin tuulesta temmattua jurnutusta väittää, että puolueen johtoelimissä olisi vielä näitä maskuliinisia valtarakenteita olemassa. Ne on tästä tasa-arvopuolueesta purettu jo vuosia sitten. Näyttää että niiden jäänteet elävät lähinnä siksi, että osa naisista aina välillä turvautuu tähän valituskorttiin. Tasoittaa kummasti tietä, kun vetoaa siihen, että taas naisia syrjitään. Tasa-arvoa tunnustavat miehet tuntevat sitten kollektiivista häpeää siitä, että tasa-arvo ei ole vielä täydellinen - niin minäkin.
Asioita voi myös yrittää muuttaa, eikä valittaa päämäärättömällä tavalla. Tarvitsemme nuoria, olivatpa he sitten miehiä tai naisia - sukupuolella ei niin väliä, pätevyydellä ja osaamisella sitten enemmän.
maanantaina, huhtikuuta 11, 2005
One down
Puoluesihteerikisasta on yksi poissa. Vastoin median ennakko-odotuksia Mia-Petra Kumpula ilmoitti viikonloppuna ettei ole käytettävissä puoluesihteerin tehtävään. Kisa käydään nyt siis Feldt-Rannan ja Tahvanaisen välillä. Vaikuttaisi siltä, että jo Feldt-Rannan valinnasta on päätetty jossain taustakabinetissa tai sitten kisa odottaa vielä uusia ehdokkaita. En varsinaisesti asiasta tiedä, mutta nenä sanoo, että ehdokkaita voisi vielä olla tulossa.
On sääli jos puoluesihteerin valinta jää puheenjohtajakamppailun varjoon. Puoluesihteerillä on kuitenkin merkittävämpi asema itse puolueen ja sen jäsendemokratian kannalta. Pj on linjajohtaja, poliitikan ykkönen, mutta se politiikan perstyö, arkipäivän puurtaminen tapahtuu puoluesihteerin johdolla. Jokapäiväisen kansanvallan kannalta puoluesihteeri on tärkeämpi, väittäisin.
Aloitin tänään pyöräilykauden töihin. Luonto yritti ilmeisesti näyttää, että liikunta ei kannata. Vastatuuli oli suorastaan perkeleellinen ja tuntui siltä, että fillari ei yksinkertaisesti mene eteenpäin. Vantaanjokikin näytti virtaavan vastavirtaan tuulen puhallellessa pohjoiseen. Lisäksi törmäsin vielä pakettiauton kylkeen Sörkassa. Ehkä tämä tästä lähtee kuitenkin.
On sääli jos puoluesihteerin valinta jää puheenjohtajakamppailun varjoon. Puoluesihteerillä on kuitenkin merkittävämpi asema itse puolueen ja sen jäsendemokratian kannalta. Pj on linjajohtaja, poliitikan ykkönen, mutta se politiikan perstyö, arkipäivän puurtaminen tapahtuu puoluesihteerin johdolla. Jokapäiväisen kansanvallan kannalta puoluesihteeri on tärkeämpi, väittäisin.
Aloitin tänään pyöräilykauden töihin. Luonto yritti ilmeisesti näyttää, että liikunta ei kannata. Vastatuuli oli suorastaan perkeleellinen ja tuntui siltä, että fillari ei yksinkertaisesti mene eteenpäin. Vantaanjokikin näytti virtaavan vastavirtaan tuulen puhallellessa pohjoiseen. Lisäksi törmäsin vielä pakettiauton kylkeen Sörkassa. Ehkä tämä tästä lähtee kuitenkin.
lauantaina, huhtikuuta 09, 2005
Kun Aristoteles kuoli
Tuosta johtajavalinta aiheestani johtui mieleeni ajatus. Elämme niitä aikoja, kun Aristoteles kuoli. En nyt päivää veikkailisi, mutta ympäripyöreästi näinä aikoina. Itse kaverihan toki kuoli, jos ammoisina Antiikin aikoina, mutta hänen ajatuksensa ihmisestä ja politiikasta eivät.
Aristoteleen mukaan politikka ja hyvä elämä voivat toteutua vain yhteisössä, jonka osana ihminen toimii. Hyvää politiikkaa on se, mikä saa kansalaiset paremmin toteuttamaan itseään yhteisön osana. Siis politiikka on ennenkaikkea sidoksissa muihin ihmisisiin yhteisöön. Politiikka yksilönä muuttuu vaikeaksi ellei mahdottomaksi.
Nykyisin politiikka individualisoituu hirvittävällä vauhdilla. Aatteet ovat edelleen olemassa, mutta arjessa ne käsitetään niitä edustavien yksilöiden kautta. Ei niin mukavaa, minusta.
Aristoteleen mukaan politikka ja hyvä elämä voivat toteutua vain yhteisössä, jonka osana ihminen toimii. Hyvää politiikkaa on se, mikä saa kansalaiset paremmin toteuttamaan itseään yhteisön osana. Siis politiikka on ennenkaikkea sidoksissa muihin ihmisisiin yhteisöön. Politiikka yksilönä muuttuu vaikeaksi ellei mahdottomaksi.
Nykyisin politiikka individualisoituu hirvittävällä vauhdilla. Aatteet ovat edelleen olemassa, mutta arjessa ne käsitetään niitä edustavien yksilöiden kautta. Ei niin mukavaa, minusta.
perjantaina, huhtikuuta 08, 2005
Varastettujen papereiden taakka
Lompakkoni varastettiin tuossa reilu kuukausi takaperin. Luulin jo, että asia on ohi ja luvattomat kortinkäytöt yms. sälät on sovittu ja se siitä tapauksesta. Eipäs mennyt taaskaan niinkuin elokuvissa.
Eilen posti toi kotiin postia Elisa oyj:ltä. Kirjekuoresta löytyi suureksi yllätyksekseni tilausvahvistus matkapuhelinliittymälle. Mokomaa en ollut avannut tai tilannut. Soitin heti perään ja asiakaspalvelu kertoi, että viime lauantaina oli liittymä käyty avaamassa jossakin liikkeessä. Kerroin sitten, että en ole itse ollut asialla ja samassa tajusin, että kyseessä hyvin todennäköisesti on tuo lompakkovaras, joka on törkeällä pokalla käyttänyt ajokorttiani hyväkseen.
Kiitokset Elisalle ystävällisestä ja nopeasta toiminnasta asian suhteen. Ei tarvinnut mitenkään erikseen vakuutella, että kyllä ne paperit on varastettu. Eivät epäilleet minua kusetuksesta.
Jään "innolla" odottelemaan, että mitä muuta kivaa tuo varas keksii hallussaan olevilla papereilla tehdä. Vaihtaa etunimeni netissä?
Eilen posti toi kotiin postia Elisa oyj:ltä. Kirjekuoresta löytyi suureksi yllätyksekseni tilausvahvistus matkapuhelinliittymälle. Mokomaa en ollut avannut tai tilannut. Soitin heti perään ja asiakaspalvelu kertoi, että viime lauantaina oli liittymä käyty avaamassa jossakin liikkeessä. Kerroin sitten, että en ole itse ollut asialla ja samassa tajusin, että kyseessä hyvin todennäköisesti on tuo lompakkovaras, joka on törkeällä pokalla käyttänyt ajokorttiani hyväkseen.
Kiitokset Elisalle ystävällisestä ja nopeasta toiminnasta asian suhteen. Ei tarvinnut mitenkään erikseen vakuutella, että kyllä ne paperit on varastettu. Eivät epäilleet minua kusetuksesta.
Jään "innolla" odottelemaan, että mitä muuta kivaa tuo varas keksii hallussaan olevilla papereilla tehdä. Vaihtaa etunimeni netissä?
keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005
Johtajavalintoja
Nykyisessä yksilöllistyneessä ja edelleen yksilöllistyvässä puoluepolitiikassa puolueiden johtohahmoilla on suuri merkitys sille, miltä puolueet näyttävät ja "maistuvat". SDP:llä on siis kova paikka valitessaan uutta johtoaan näiden ehdokkaiden joukosta:
Puheenjohtajaksi:
Eero Heinäluoma - Iso Eero, kovat kannukset puoluesihteerinä ja aikaisemmin SAK:ssa hankkinut. Ei välttämättä tunneta suurena aatteellisena visioijana vaan erittäin osaavana taktikkona ja poliittisena pragmaatikkona. Kannatus vahvaa, mutta etumatka saattaa kaveta mitä lähemmäs puoluekokousta mennään.
Erkki Tuomioja - Ikiradikaali ulkoministeri, joka rohkeasti haastoi Lipposen kolme vuotta sitten. Päätti ilmeisesti vasta viime hetkellä mukaanlähdöstään. Aatteellisuus ja visionäärisyys tunnetaan, mutta heikkoudeksi saattaa muodostua juuri se ikiradikaalin kuva, mikä myös tuo kannatusta. Vahva haastaja Heinäluomalle.
Johannes Koskinen - Hämäläinen oikeusministerimme, jonka pätevyyttä omalla tontillaan ei voi epäillä. Suhteellisen näkymätön ja suurelle osalle suomalaisia tuntematon. Saattaa olla liian rauhallinen monen mielestä. Karismaa on, mutta se ei kaikin osin ole "johtajankarismaa" vaan sellaista mukavan seuramiehen fiilistä. Pedannee asemiaan vielä tuleville vuosille.
Tuula Haatainen - pitkän linjan helsinkiläinen politiikko ja opetusministeri. Ministerintontillaan saanut nauttia ei niin kiitollisesta julkisuudesta tehdessään kovia päätöksiä mm. opintoaikojen rajaamisesta. Yllättäjänä mukana puheenjohtajakisassa, saattaa tavoitella varapuheenjohtajanpaikkaa? Heikkoutena "tiukkiksen" maine.
Arja Alho - kansanedustaja, joka aikaisemmin ministerinä toimiessaan joutui osin syyttään median ja puolueväen hylkimäksi, mutta teki komean paluun eduskuntaan viime vaaleissa. Suhteellisen tuore väitöskirja politiikan ja median suhteesta on mielenkiintoinen. Teki palveluksen avaamalla puheenjohtajakeskustelua, mutta käyttänyt julkisuutta omaan terapiaansa. Ei omaa minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi.
Puoluesihteeriksi:
Kisassa on pyöritetty monia nimiä, mutta virallisia ilmoituksia mukaanlähdöstä on kovin vähän, käytännössä alla olevan listan ensiksi mainittu, lisää nimiä tulee varmaan vielä mukaan, arvioidaan heitä sitten.
Säde Tahvanainen - puolueen varapuheenjohtaja at the moment. Laski jo ajoissa sen varaan, että puheenjohtajaksi valitaan mies ja naispuoluesihteerillä on kovaa kysyntää. Ei ole pystynyt käyttämään varapuheenjohtajuuttaan kovin näkyvästi, mutta tunnetaan kovana tekemään töitä. Riittävätkö kannukset organisatorisella puolella?
Maarit Feldt-Ranta - erittäin kovaa nousua avustajapuolella tehnyt ruotsinkielisten demareidemme puheenjohtaja. Nyt hallitusryhmän ykkösavustaja eli pääpiru. Tuntematon myös suurelle osalle SDP:n kenttäväkeä saati suomalaisille. Pätevä, mutta taidoista järjestöpuolella kovin vähän tunnettua näyttöä.
Mia-Petra Kumpula - ensimmäisen kauden kansanedustaja, pitkä historia nuorisoliitosta ja menestystä myös eurovaaleissa (jäi 99 ensimmäiseksi varaksi). Nostetta ja kykyä riittää, mutta usko kenttäväellä saattaa loppua kesken. Toiminut myös Lipposen avustajana, omannee vahvat tukijajoukot myös puoluesihteeriksi. Vähän villi kortti tässä kisassa.
Puheenjohtajaksi:
Eero Heinäluoma - Iso Eero, kovat kannukset puoluesihteerinä ja aikaisemmin SAK:ssa hankkinut. Ei välttämättä tunneta suurena aatteellisena visioijana vaan erittäin osaavana taktikkona ja poliittisena pragmaatikkona. Kannatus vahvaa, mutta etumatka saattaa kaveta mitä lähemmäs puoluekokousta mennään.
Erkki Tuomioja - Ikiradikaali ulkoministeri, joka rohkeasti haastoi Lipposen kolme vuotta sitten. Päätti ilmeisesti vasta viime hetkellä mukaanlähdöstään. Aatteellisuus ja visionäärisyys tunnetaan, mutta heikkoudeksi saattaa muodostua juuri se ikiradikaalin kuva, mikä myös tuo kannatusta. Vahva haastaja Heinäluomalle.
Johannes Koskinen - Hämäläinen oikeusministerimme, jonka pätevyyttä omalla tontillaan ei voi epäillä. Suhteellisen näkymätön ja suurelle osalle suomalaisia tuntematon. Saattaa olla liian rauhallinen monen mielestä. Karismaa on, mutta se ei kaikin osin ole "johtajankarismaa" vaan sellaista mukavan seuramiehen fiilistä. Pedannee asemiaan vielä tuleville vuosille.
Tuula Haatainen - pitkän linjan helsinkiläinen politiikko ja opetusministeri. Ministerintontillaan saanut nauttia ei niin kiitollisesta julkisuudesta tehdessään kovia päätöksiä mm. opintoaikojen rajaamisesta. Yllättäjänä mukana puheenjohtajakisassa, saattaa tavoitella varapuheenjohtajanpaikkaa? Heikkoutena "tiukkiksen" maine.
Arja Alho - kansanedustaja, joka aikaisemmin ministerinä toimiessaan joutui osin syyttään median ja puolueväen hylkimäksi, mutta teki komean paluun eduskuntaan viime vaaleissa. Suhteellisen tuore väitöskirja politiikan ja median suhteesta on mielenkiintoinen. Teki palveluksen avaamalla puheenjohtajakeskustelua, mutta käyttänyt julkisuutta omaan terapiaansa. Ei omaa minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi.
Puoluesihteeriksi:
Kisassa on pyöritetty monia nimiä, mutta virallisia ilmoituksia mukaanlähdöstä on kovin vähän, käytännössä alla olevan listan ensiksi mainittu, lisää nimiä tulee varmaan vielä mukaan, arvioidaan heitä sitten.
Säde Tahvanainen - puolueen varapuheenjohtaja at the moment. Laski jo ajoissa sen varaan, että puheenjohtajaksi valitaan mies ja naispuoluesihteerillä on kovaa kysyntää. Ei ole pystynyt käyttämään varapuheenjohtajuuttaan kovin näkyvästi, mutta tunnetaan kovana tekemään töitä. Riittävätkö kannukset organisatorisella puolella?
Maarit Feldt-Ranta - erittäin kovaa nousua avustajapuolella tehnyt ruotsinkielisten demareidemme puheenjohtaja. Nyt hallitusryhmän ykkösavustaja eli pääpiru. Tuntematon myös suurelle osalle SDP:n kenttäväkeä saati suomalaisille. Pätevä, mutta taidoista järjestöpuolella kovin vähän tunnettua näyttöä.
Mia-Petra Kumpula - ensimmäisen kauden kansanedustaja, pitkä historia nuorisoliitosta ja menestystä myös eurovaaleissa (jäi 99 ensimmäiseksi varaksi). Nostetta ja kykyä riittää, mutta usko kenttäväellä saattaa loppua kesken. Toiminut myös Lipposen avustajana, omannee vahvat tukijajoukot myös puoluesihteeriksi. Vähän villi kortti tässä kisassa.
tiistaina, huhtikuuta 05, 2005
Puoluekokoukseen
Eilen selvisivät Helsingin demareiden jäsenäänestyksen tulokset puoluekokousedustajista. Selvisin sijalle 12. ja siis pääsen päättäjäksi kokoukseen. Myös rakas vaimoni selvisi läpi, joten meitä on paikalla Oksia kaksin kappalein. Mahdollisesti tietysti kolmin kappalein, jos Neo tulee mukaan, jotain hoitokuvioita tosin on pakko miettiä.
Helsingin 26:sta edustajasta 5 on alle kolmekymppisiä, kohtuullisen hyvä tulos meille nuoremmille demareille siis. Uudenmaan vaalipiirin reippaasti isompaan edustajajoukkoon selvisi valitettavasti vain kaksi saman ikärajan alle menevää toveria. Valitettavasti on niin, että puoluekokoukseen valikoituu paljon vanhemman pään demareita, mikä osin näkyy puoluekokouspäätökissä. Meillä on paljon töitä ja eiköhän näitä meillekin tärkeitä asioita saada vietyä eteenpäin.
Tosin olen sitä mieltä, että puoluekokousta pitäisi suurentaa. SDP:n 350:en edustajan kokous on isommista puolueista kaikkein pienin. Toisessa ääripäässä on Kepun herätysjuhlien kokoiset jäähallitsempalot. Ihan siihen malliin en haikaile, mutta edustajamäärän nostaminen jonnekin 700-900 kieppeille olisi perusteltua. Siten kokoukseen pääsisi enemmän perustason sosialidemokraatteja osastojen johtohenkiöiden ja muiden "johtavien" demarien lisäksi. Edustajajoukko olisi silloin paremmin puolueen kokonaisuuden näköinen.
Palaan vähän myöhemmin puoluekokouksen päätöksiin esim. henkilöarviointien osalta. Asiaasioista tärkeimmät ovat kuitenkin ns. Visio asiakirjat, mihin voi tutustua osoittessa www.eurooppavisio.fi ja www.hyvinvointivisio.fi.
Helsingin 26:sta edustajasta 5 on alle kolmekymppisiä, kohtuullisen hyvä tulos meille nuoremmille demareille siis. Uudenmaan vaalipiirin reippaasti isompaan edustajajoukkoon selvisi valitettavasti vain kaksi saman ikärajan alle menevää toveria. Valitettavasti on niin, että puoluekokoukseen valikoituu paljon vanhemman pään demareita, mikä osin näkyy puoluekokouspäätökissä. Meillä on paljon töitä ja eiköhän näitä meillekin tärkeitä asioita saada vietyä eteenpäin.
Tosin olen sitä mieltä, että puoluekokousta pitäisi suurentaa. SDP:n 350:en edustajan kokous on isommista puolueista kaikkein pienin. Toisessa ääripäässä on Kepun herätysjuhlien kokoiset jäähallitsempalot. Ihan siihen malliin en haikaile, mutta edustajamäärän nostaminen jonnekin 700-900 kieppeille olisi perusteltua. Siten kokoukseen pääsisi enemmän perustason sosialidemokraatteja osastojen johtohenkiöiden ja muiden "johtavien" demarien lisäksi. Edustajajoukko olisi silloin paremmin puolueen kokonaisuuden näköinen.
Palaan vähän myöhemmin puoluekokouksen päätöksiin esim. henkilöarviointien osalta. Asiaasioista tärkeimmät ovat kuitenkin ns. Visio asiakirjat, mihin voi tutustua osoittessa www.eurooppavisio.fi ja www.hyvinvointivisio.fi.
sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2005
Paavi sitten kuoli
Paavi sitten kuoli. Jaaha. Valitsevat varmaan sitten uuden vanhan miehen tilalle johtamaan tuota instituutiota, joka on johtavia voimia mm. hidastamassa taistelua aidsia vastaan. Katolisen kirkon luutuneet ja jumiutuneet asenteet - jotka usein on puettu uskonnolliseen valekaapuun - tekevät paljon haittaa maailmassa sille työlle, jota tehdään sairauksien poistamiseksi ja tasa-arvon eteen.
Kirkkoa tuskin muutetaan vaihtamalla paavia, mutta uusi paavi voisi halutessaan aloittaa asteittaiset muutokset. Ei, en toki voi vaatia katolisia luopumaan uskostaan, ei kuulu minulle. Mutta katoliselta kirkolta voi peräänkuuluttaa moraalia ja vastuuta. Sitä se ei ole osoittanut esimerkiksi kieltämällä aborttipillerien jakamista sodissa raiskatuille naisille.
Miksi muuten katoliset rukoilivat paavinsa puolesta, kun tämä oli viimeisillään sairaana? Jos heidän jumalansa tahtoi kuoleman tapahtuvan tai paavin jatkavan elämäänsä, niin kai se tapahtuisi rukouksista huolimatta?
Kirkkoa tuskin muutetaan vaihtamalla paavia, mutta uusi paavi voisi halutessaan aloittaa asteittaiset muutokset. Ei, en toki voi vaatia katolisia luopumaan uskostaan, ei kuulu minulle. Mutta katoliselta kirkolta voi peräänkuuluttaa moraalia ja vastuuta. Sitä se ei ole osoittanut esimerkiksi kieltämällä aborttipillerien jakamista sodissa raiskatuille naisille.
Miksi muuten katoliset rukoilivat paavinsa puolesta, kun tämä oli viimeisillään sairaana? Jos heidän jumalansa tahtoi kuoleman tapahtuvan tai paavin jatkavan elämäänsä, niin kai se tapahtuisi rukouksista huolimatta?
perjantaina, huhtikuuta 01, 2005
Eu-Venäjä
Neon vierailu puoluehallituksessa päätyi sitten myös lehteen. Tässä maininta päivän up-demarissa.
Eu:n ja Venäjän suhteet ovat sekä tärkeät että mielenkiintoiset. Kummallista kyllä juuri äskettäin järjestettiin kolmen suurimman eu maan ja Venäjän välinen tapaaminen. Kukaan näiden lisäksi ei oikein ymmärrä miksi, sillä seuraavasta Eu-Venäjä huipparistakin on jo sovittu. Sen valmistelut ovat kuuleman mukaan paremmalla mallilla Eu hallinnossa kuin aikaisemmin. Oikeat asiat ovat esillä - myös Suomen näkökulmasta.
Kummallista on myös se, että nuo kolme suurta eivät ottaneet Venäjän kanssa esiin Venäjä-Balttia kysymystä. Se on kuitenkin ehkä tärkein ratkaistava asia tässä suhteessa. Pahimmillaan kiristyvät Venäjän ja Balttian suhteet viilentävä koko Eu:n ja Venäjän välistä suhdetta.
Unionin pitäisi kuitenkin päästä rakentavaan ja hyvin konkreettisiin yhteistyön useammassakin asiassa, joista vähäisimpänä eivät ole ympäristökysymykset.
Eu:n ja Venäjän suhteet ovat sekä tärkeät että mielenkiintoiset. Kummallista kyllä juuri äskettäin järjestettiin kolmen suurimman eu maan ja Venäjän välinen tapaaminen. Kukaan näiden lisäksi ei oikein ymmärrä miksi, sillä seuraavasta Eu-Venäjä huipparistakin on jo sovittu. Sen valmistelut ovat kuuleman mukaan paremmalla mallilla Eu hallinnossa kuin aikaisemmin. Oikeat asiat ovat esillä - myös Suomen näkökulmasta.
Kummallista on myös se, että nuo kolme suurta eivät ottaneet Venäjän kanssa esiin Venäjä-Balttia kysymystä. Se on kuitenkin ehkä tärkein ratkaistava asia tässä suhteessa. Pahimmillaan kiristyvät Venäjän ja Balttian suhteet viilentävä koko Eu:n ja Venäjän välistä suhdetta.
Unionin pitäisi kuitenkin päästä rakentavaan ja hyvin konkreettisiin yhteistyön useammassakin asiassa, joista vähäisimpänä eivät ole ympäristökysymykset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)